Arizonassa: Monument Valley

"Oukki-doukki", huikkasi oppaamme ja autonkuljettajamme Henry ja pysäköi auton. Saman tien hän kipaisi jo asettamaan portaat auton taakse, jotta meidän turistien olisi helpompi kivuta pois kyydistä. Olimme pysähtyneet kauas omatoimisesti liikkeellä oleville turisteille sallituilta väyliltä. Auto oli pari kertaa matkalla ollut juuttua kiinni pehmeään punaiseen hiekkaan, mutta Henry kuitenkin luovi näissä vaikeissakin paikoissa ammattitaitoisesti niin ettei turistien työntöapua tarvittu.


Monument Valleyn tornimaiset punaiset kalliot ovat tuttuja etenkin vanhoista lännenelokuvista. Tämä Arizonan ja Utahin osavaltioiden rajan molemmin puolin sijaitseva alue kuuluu Navajo-intiaaniheimon puoliautonomiseen alueeseen. Kalliot ovat navajoille pyhiä. Heimo joutui 1800-luvulla joksikin aikaa pois alueeltaan hävittyään sodan USA:n joukkoja vastaan. Lopulta heidän annettiin kuitenkin palata takaisin ja nykyään reservaatissa asuu kaikkiaan yli 170000 navajoa. Monument Valley on nykyisin Navajo-heimon kansallispuisto (Navajo Tribal Park).




1900-luvun alussa navajot saivat vähäiset tulonsa maanviljelystä ja lampaidenhoidosta. Heimon taloudellinen tilanne koki käänteen parempaan päin lammaskauppias Harry Gouldingin saavuttua Monument Valleyyn vuonna 1921. Harry näki alueen kaupallisen potentiaalin ja osti heimolta maata perustaakseen alueelle kauppa-aseman. Harry onnistui houkuttelemaan tutustumiskäynnille laaksoon myös elokuvaohjaaja John Fordin, joka lopulta innostui kuvaamaa useita lännenelokuvia alueella. Sittemmin moni muukin ohjaaja on päätynyt näihin samoihin maisemiin.


Gouldingin yritys on sittemmin laajentunut. Nykyisin se tarjoaa kaikenlaisia turistien kaipaamia palveluja. Mekin majoituimme Goulding's Lodge -hotellissa. Varsinaiset huoneet olivat varausta tehdessämme täynnä, joten jouduimme ottamaan etempänä pääkompleksista sijaitsevan sviitin. Paikan päällä sviitti osoittautui pieneksi moderniksi mökiksi, jossa olisi pystynyt helposti majoittumaan 4-5 henkilöä. Noin $190 hinta ei tuntunut pahalta, kun mökin kuistilta oli suora näkymä taivaanrannassa siintäville kallioille. Perushuone olisi ollut $20 edullisempi.


Päädyimme varaamaan myös opastetun kierroksen puiston alueelle Goulding's Lodgesta. Pääsymaksua vastaan puistoon on mahdollista päästä ajelemaan myös omatoimisesti, mutta tällöin reitti jää suppeaksi. Osaan laaksosta kun on pääsy vain navajo-oppaan kanssa. Oppaan voi toki varata mukaan ilman virallista kierrostakin. Kannattaa kuitenkin huomioida, että puiston tiet eivät ole päällystettyjä ja osa niistä on mahdottomia ajaa ilman kelvollista maastoautoa.


Pienen ryhmämme kanssa matkasimme näköalapaikalta toiselle hauskan oppaamme Henryn kertoillessa satunnaisia asioita navajojen elämästä. Kaikilla kallioilla on oma nimensä, joka liittyy kallion muotoon. Yksi näyttää lohikäärmeeltä, toinen norsulta. Saimme myös kuulla mitä musiikkivideota on kuvattu minkäkin kallion päällä.


Yksi tunnetuimmista näköalapaikoista on John Ford Point, joka on nimetty tuon legendaarisen ohjaajan mukaan. Paikalla oli kaikenlaisia markkinakojuja. Maksua vastaan itsensä olisi saanut ikuistettua myös hevosen selässä näissä upeissa maisemissa.


Kun jätimme omatoimisille turisteille vapaat väylät taaksemme, muuttui laakso huomattavan rauhalliseksi. Siellä täällä laidunsi jokunen lehmä, välillä näimme hevosen tai kaksi. Emme osanneet sanoa, olivatko hevoset jonkun omaisuutta vaiko villejä. Pääsimme myös ihailemaan muinaisia kalliomaalauksia kahdessakin eri paikassa. Yksi kallioon maalatuista hahmoista vaikutti aivan tieteiselokuvan avaruusolennolta. Hmm...


Kierroksen kauimmaisessa paikassa oli korkea kaareva kallio, joka muodosti ikään kuin suuren puoliavoimen luolan. Kallion lakipisteessä oli pyöreä reikä, jollaiset tuntuvat olevan navajoille tärkeitä. Luolan peräseinä oli kalteva. Kun sitä vasten asettui pitkälleen, pystyi reiästä katselemaan taivaalle. Siinä makoillessamme Henry lauloi rummulla itseään säestäen kaksi intiaanilaulua. Hetkessä oli jotain maagista. Paluumatkalle autoon kavutessamme tunsimme, että olimme saaneet enemmän kuin mistä olimme maksaneet.


Palattuamme takaisin Goulding's Lodgen mökkiimme istuimme iltaa kuistilla katsellen auringonlaskua. Illan jo hämärryttyä kuuntelimme vielä kuinka pimeänajan pienet eläimet kaivautuivat esille koloistaan ja vipeltelivät askareillaan.


Monument Valleysta tarttui mukaan muutakin kuin vain rautapitoista punaista pölyä. Joskin sitä pölyäkin kyllä löytyi vaatteista vielä pitkään. Ei ole vaikea kuvitella, miksi tämä maasto on alkuperäiskansan ihmisille tärkeä.

Ei kommentteja