Route 66 roadtrip 2016, osa 23: Los Angeles

Edellinen osa: osa 22: San Diegoseuraava osa: Tilinpäätös

Matkamme viimeinen siirtymätaival San Diegosta Los Angelesiin noin seitsemän viikkoa Chicagoon saapumisemme jälkeen alkoi harmaassa säässä. Los Angeles on USA:n toiseksi suurin kaupunki ja yhdessä kiinni toisiinsa kasvaneiden kymmenien vierekkäisten kaupunkien kanssa se muodostaa yli 18 miljoonan asukkaan yhtenäisen metropolialueen.

Carlsbad
Asukasluku 105328
Osavaltio Kalifornia
Vierailuaika 6.8.
Pysähdyimme matkalla pikaiselle kierrokselle outletostariin Carlsbadissa. Onnistuin löytämään edullisesti hienot Niken aurinkolasit Las Vegasissa kadottamieni rokkitähtilasien tilalle. Jatkoimme interstatea 5 pohjoiseen aina Dana Pointille asti. Sieltä saa alkunsa California State Route 1, jota ajelimme pohjoisesta etelään päin kahden vuoden takaisella roadtripillä. Siirryimme moottoritieltä tälle pikkutielle köröttelemään hiljakseen eteenpäin.



Onneksi keli kirkastui matkan edetessä. Eteläisessä Kaliforniassahan ei juuri koskaan sada, joten ehkä harmaus olikin vain alueelle tyypillisä aamuista sumua. Havaitsimme tällaista myöhemmin myös Los Angelesissa. Herättyämme taivas näytti harmaalta, mutta aamiaisen jälkeen ulkona oli jo täysin kirkasta.


Tarkoituksenamme oli pysähtyä vierailemaan maailman surffipääkaupunkina itseään pitävällä Huntington Beachilla. Jännästi vain joku muukin oli päätynyt kesäisenä lauantaina saamaan saman idean. Rannan parkkipaikat olivat jo kilometrejä ennen keskustaa ja rantalaituria tupaten täynnä. Ihan niin pitkältä ei tehnyt mieli lähteä tepastelemaan, kun tarkoitus oli viettää paikalla vain hetki ja nimenomaan se rantalaituri oli tarpeen nähdä. Siksi ajoimme toiveikkaina keskustaa kohti.
Huntington Beach
Asukasluku 189992
Osavaltio Kalifornia
Vierailuaika 6.8.
Perillä ei rannan parkkipaikalle ollut mitään asiaa. Lähikatujenkin varret olivat sakkopaikkoja myöten täynnä autoja. Lopulta tuskastuneina seurasimme paria muuta autoa sisälle pysäköintihalliin, joka sekin mainosti olevansa täynnä. Lippuluukun täti kuitenkin antoi parkkilipun ilman mukinoita. Varsin maltillisen pyörimisen jälkeen paikka löytyi ja pääsimme jalkautumaan kaupungille.


Suuntasimme heti ensimmäiseksi lounaalle Wahoo's Fish Taco -ravintolaan. Söimme oikein kelvolliset kalatacot. Tulinen versio olisi saanut olla oikeasti tulinen, mutta maistuihan se tuollaisenaankin. Vatsat täysinä vyöryimme kohti laituria. Laineet eivät olleet ehkä ihan parhaita mahdollisia, mutta silti surffaajia oli liikkeellä. Vaikka itse olenkin maakrapu, on surffausta aina hauska katsoa. Tilaisuuksia tähän tosin on vähän huononlaisesti ollut. Huntington Beachin jälkeen kenties pitäisi sitten mennä Australiaan tai Hawaijille, jos parempia näköalapaikkoja havittelisi.

Laiturilta palattuamme nappasimme vielä Kalifornian Starbucksilta eli Coffee Bean & Tea Leafilta kahvin matkalle mukaan ja suuntasimme autolle. Loppu matka majapaikkaamme Hollywoodissa sujui isoja teitä pitkin. Joskin Los Angelesia lähestyttäessä isolla ja pienellä tiellä ei ollut varmaan etenemisnopeudessa eroja. Moottoritielläkin kun ajoittain mentiin matelemalla. Väkeä tien päällä riitti.

Majoituimme kahden vuoden takaiselta reissulta tuttuun Hollywood Orchid Suites -hotelliin loistopaikalle Hollywood & Highland Center -ostarin taakse. Hotellin huoneet ovat isoja, eikä hinta ole paha sijainti huomioiden. Lisäksi omatoiminen pysäköinti hotellin alla sijaitsevassa parkkihallissa on varsin edullista verrattuna moneen muuhun alueen hotelliin. Hollywood Orchid Suites ei ole mikään loistohotelli, mutta huoneet ovat siistejä ja asiakkaista pidetään hyvä huoli. Jotain kertonee myös neljäs sija Los Angelesin hotellien listalla Tripadvisorissa (tarkistushetkellä sijoitus oli kohentunut kolmanneksi). Wifi-verkko vain oli meidän kulmahuoneessamme erittäin epäluotettavasti toimivaa mallia.
Hollywood Orchid Suites
Yön keskihinta 188,92€
Aamiainen kyllä
Wifi kyllä (hyvin epäluotettava)
Pysäköinti $10
Muita maksuja -

Seuraavana aamuna kävimme hotellin aamiaisella, jossa hommaa pyöritti sama hauska meksikolaismamma kuin kaksi vuotta aiemminkin. Syötyämme valmistauduimme lähtemään kohti rantaa ja Santa Monicaa. Olihan matkamme aihe virallisesti route 66, jonka päätepisteen kyltti on juurikin Santa Monican rantalaiturilla.
Los Angeles
Asukasluku 4 miljoonaa
Osavaltio Kalifornia
Vierailuaika 6.8.-9.8.
Päivän ylin lämpötila 26-27°C
Yön alin lämpötila 18-19°C
Sunnuntai tuntui olevan edelleen suosittu rantapäivä. Matkalla rannan suuntaan oli ruuhkaa ja erityisen paljon sitä oli rantalaiturin viereisellä parkkipaikalla. Ensisijainen parkkipaikka oli täynnä, eikä sinne edes päästetty ajamaan. Kiersimme toiselle parkkipaikalle, jossa sielläkin oli melkoinen pyörintä ja hyörintä käynnissä. Lopulta suuntasimme lisäpysäköintipaikkoja lupaavan opasteen suuntaan. Aivan alueen poistumisliittymän lähellä oli vapaita paikkoja useampiakin tarjolla. Katselimme tarkasti, oliko paikoissa jotain ihmeellistä, kun muut paikkoja vaanineet eivät niitä kelpuuttaneet. Emme keksineet muuta kuin että se oli vain se ylimääräinen parisataa metriä kävelyä, joka oli losangelesilaiselle liikaa.


Laiturilla hämmästelimme väen määrää. Ei siellä kaksi vuotta aiemmin tarvinnut olla kuin sillit suolassa. Myöhemmin selvisi, että paikassa oli hyvät Pokemon-apajat. No, saimme lounaan nautittua ja sen virallisen kuvan siitä kyltistä otettua. Rantahiekalla makoilua olimme myös suunnitelleet, mutta todella viileä tuuli ei houkutellut moiseen.
Santa Monica
Asukasluku 89763
Osavaltio Kalifornia
Vierailuaika 7.8.
Edellisellä kerralla Santa Monicassa ollessamme nautimme auringosta ja lämmöstä, nyt tosiaan hytisimme viluissamme viileässä tuulessa. Lämpötila oli kuitenkin yli Suomen hellerajan. Edellisellä kerralla saavuimme pohjoisesta, jossa oli vielä viileämpää. Nyt olimme ennen Kalifornian rannikkoa saaneet nauttia sisämaan yli 40 asteen helteistä. Tässä oli varmaan suurin syy viluun.

Illaksi meillä oli viihdettä varattuna. Olin netistä ostanut liput legendaariselle Whisky a Go Go -rokkiklubille. Mitään supermielenkiintoista ei tuossa West Hollywoodin kaupungissa Sunset Stripillä, eli tietyllä Sunset Boulevardin pätkällä, sijaitsevassa paikassa ollut vierailumme ajalle tarjolla, joten valitsimme sen vähiten pahan vaihtoehdon. Kyseessä oli Rock and Roll Fantasy Camp -tapahtuman päätöskonsertti. Joukko rokkileirillä ammattimuusikoiden opista nauttineita kaikenikäisiä musiikin harrastajia oli viikon aikana muodostanut bändejä, joista kukin esitti päätöskonsertissa kolme kappaletta. Näistä kaksi oli Judas Priestin biisejä ja viimeiseen kappaleeseen lavalle kapusivat mukaan neljä tapahtumassa mukana ollutta Judas Priestin muusikkoa.
West Hollywood
Asukasluku 34399
Osavaltio Kalifornia
Vierailuaika 7.8.
Emme jaksaneet selvitellä liikkumisvaihtoehtoja, vaan hurautimme paikalle autolla. Matkalla haukkasimme evästä In-n-Out Burger -ravintolassa. Tämä mm. Anthony Bourdainin suosikkiravintola Los Angelesissa ei tällä kertaa osunut ihan maaliin. Sinällään ihan ok double-double -burgeri oli vähän ehtinyt haalistua ja muutenkin ruoka tuntui vähän hosuen kasatulta. Vaan kylläpä paikassa olikin koko ajan pitkä jono ja pöytää sai vaania oikein tosissaan.


Whisky a Go Go:n takana on palvelupysäköintiä tarjoava parkkipaikka. Kadunkin varteen olisi voinut paikkaa väijyä, mutta laiskuus voitti. Tästä tietenkin jouduimme maksamaan paljon enemmän. Turvatarkastus oli melkoisen tarkka. Laukkuni pengottiin oikein huolella ja valokuvauspolitiikka kerrattiin (saa ottaa kuvia, mutta ei videota, paitsi kännykällä). Housuntaskussa filmipurkissa olleet korvatulpat piti ihan ottaa purkista pois ja näyttää ennen kuin sisälle oli asiaa.

Paikka oli hämmentävän pieni. Yleisöä mahtuu sisälle parisataa vähemmän kuin vaikkapa Helsingin Tavastialle. Esitykset olivat hauskaa katsottavaa. Kovin eritasoiset esiintyjät vetivät rokkia oikein tosissaan ja tunnelma oli hyvin positiivinen. Ei haitannut lainkaan, vaikka se soolo ei ihan alusta asti lähtenytkään täydellisesti. Myös Judas Priestin isot rokkistarat olivat kannustavia ja hienosti mukana menossa. Harrastajamuusikot saivat tästä kyllä varmasti hienon muiston.

Loppujen lopuksi valitsimme mainion keikan katsottavaksi. Sekään ei haitannut, että Grinder kuultiin kolmesti ja Breaking the Law pari kertaa. Lisää olisi ollut tarjolla, mutta jätimme kaksi viimeistä bändiä väliin ja lähdimme hotellille nukkumaan.

Edellisellä kerralla kävimme Sunset Stripillä vain keskellä päivää. Pimeällä neonvalojen välkkeessä paikka näytti kovin erilaiselta. Tosin eihän Sunset Strip mikään Las Vegas ole. Rakennukset ovat pääosin matalia. Ainakin sunnuntai-iltana meno oli aika rauhallisen näköistä.


Seuraavana aamuna oli vuorossa vierailu ainoalle yhä Hollywoodissa toimivalle elokuvastudiolle Paramountille. Vierailuaika opastetulle kierrokselle oli maksettu netissä jo etukäteen. Saavuimme perille vähän etuajassa, kun emme oikein luottaneet liikenteen sujuvuuteen. Maanantain aamupäivällä ei onneksi kuitenkaan ruuhkaa näkynyt. Varausta tehdessä ohjeistettiin, että mukaan pitää ottaa henkilöllisyystodistus sekä maksuvälineenä käytetty luottokortti. Kumpaakaan ei haluttu nähdä, pelkkä nimen kertominen riitti. Saimme hienot nimellä varustetut vierailijakortit.


Studiolla kuvattavissa sarjoissa ei ollut mitään mielenkiintoista, mutta arvelimme jo pelkän studion historian olevan riittävän mielenkiintoista. Ryhmämme pääsi lähtemään kierrokselle hieman myöhässä, koska odottelimme yhtä mattimyöhäistä. Kun henkilö ei kuitenkaan ilmaantunut paikalle, oli meidän lisäksemme ryhmässä vain äiti kahden teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Mahduimme kaikki pitkänmalliseen golfautoon oppaan toimiessa kuskina.


Studiokierros oli todella mielenkiintoinen. Kävimme katsomassa yhden tv-sarjan lavasteita lähempää. Sarjaa ei taideta näyttä Suomessa, eikä se ollut muutenkaan tuttu. Tärkeintä oli ehkä kuitenkin nähdä miten erilaiselta kaikki näyttää todellisuudessa. Oppaamme käytti asioiden esittelemiseen tablettia, jolta saimme nähdä kuvia ja videoita siitä, miltä näkemämme lavasteet näyttivät lopullisessa tuotoksessa.

Elokuvissahan kaikki on huijausta. Eteläisen Kalifornian taivas on aina tasaisen sininen, mikä näyttää elokuvassa luonnottomalta, ikään kuin piirretyltä taivaalta. Siksi sinisen ja valkoisen sävyillä maalattu epätasaisen värinen seinäpinta on parempi taivas. Aito sade ei näytä elokuvassa oikealta, vaan sade tehdään ruiskuttamalla vettä, jonka seassa on maitojauhetta. Eli siis näytteleminen tapahtuu maitosateessa. Kuulemma kuumana päivänä muutaman oton jälkeen maidolla kastellut vaatteet alkavat hieman tuoksahtaa.


Edellisellä kerralla Los Angelesissa kävimme Universalin Studioilla vastaavalla kierroksella. Siellä kuitenkin kyseessä oli isolle porukalle kerralla vedetty, huvipuistolaitteen tapaan toteutettu, kierros, jossa ajoneuvosta ei poistuttu missään vaiheessa. Paramountilla jalkauduimme useassa kohtaa tutustumaan kohteisiin lähempää. Lisäksi ryhmän pieni koko teki kierroksesta paljon henkilökohtaisemman. Tokihan Universalin kierros oli myös mainio ja menisin sinne mieluusti uudelleen. Lähestymistapa oli näissä kahdessa vain varsin erilainen.

Kierroksen jälkeen kävimme haukkaamassa hodarit legendaarisella Pink's Hot Dogs -kojulla. Jonoa oli melkoisesti, mutta onneksi se liikkui kohtalaisen nopeasti. Pinkin hodarit olivat tuttuja Universalin Studioilta, mutta jotenkin nämä alkuperäisen paikan tuotteet tuntuivat vielä paremmilta. Lisäksi valikoima oli Universalin pisteen lyhyeen listaan verrattuna valtava. Otimme ihan perushodarit, kun paikalliset lähinnä näkyivät tilaavan erikoisuuksia.


Lounaan jälkeen palasimme Paramountin nurkille Hollywood Forever Cemetery -hautausmaalle. Ostimme portin vierestä kukkakaupasta $5 hintaisen kartan ja lähdimme kiertämään tätä vähän erikoisempaa hautausmaata. Hollywood Foreveriin on haudattuna lukuisia elokuvan alkuaikojen supertähtiä sekä monia muitakin eri taiteenalojen kuuluisuuksia. Bongasimme kaksi Ramonesin pojista sekä ikisuosikkieni Warner Brosin. piirrettyjen ääninäyttelijä Mel Blancin. Legendaarinen gangsteri Bugsy Siegel olisi myös löytynyt hautausmaalta, mutta kyseinen alue oli suljettu ja sinne päästäkseen olisi pitänyt pyytää henkilökunnan apua. Kai sitä kuolleidenkin yksityisyyttä pitää kunnioittaa.

Hollywood Forever tosiaan on vähän tavallisesta poikkeava hautausmaa. Paikassa järjestetään erilaisia vähän keskimääräistä räväkämpiä muistotapahtumia, kuten elokuvanäytöksiä ja rokkikonsertteja. Hollywood-kyltti näkyy hienosti paikan taustalla.

Hollywood-kylttiä lähdimmekin katselemaan seuraavaksi, kun se oli vilkahdellut taustalla koko päivän Paramountilta asti. Olin kartasta katsonut mainion paikan, josta pääsisimme ihailemaan kylttiä kohtalaisen läheltä. Paikka sijaitsi suunnilleen kohdassa, jossa Canyon Lake Drive muuttuu Mulholland Highwayksi. Valitettavasti en hoksannut katsoa karttaohjelman reittitietoja tarkemmin. Niissä nimittäin mainittiin reitin sisältävän rajoitettuja tai yksityisiä tietä.

Aikamme kapeita katuja kierreltyämme olimmekin lopulta paikassa, josta saivat jatkaa eteenpäin vain asukkaat. Jälkeenpäin karttaa katsoessani en kyllä käsitä mihin Google meitä yritti viedä, sillä oikea reitti olisi jatkunut ihan eri suuntaan. Siinä autossa emme kuitenkaan keksineet muuta kuin lähteä ajamaan takaisinpäin. Onneksi sentään Beachwood Drivelta oli ihan kelpo näkymät kyltille.


Kun kylttiretki ei mennyt ihan putkeen, kävimme vielä ajelemassa vähän matkaa aiemmalta reissulta tuttua Mulholland Drivea. Sielläkin oli epäonnea matkassa, koska Hollywood Bowl Overlook -näköalapaikan parkkipaikka oli suljettu ja sitä oli ihan vartijat vahtimassa. Turistibussikierroksella olevia matkustajia päästettiin paikalle, mutta emme löytäneet yhtään kelvollista pysäköintipaikkaa, jolta olisimme päässeet näköalapaikalle jalan. Katselimmekin sitten näkymiä Studio Cityn suuntaan. Siellä näkyi mm. Universal Studiosin huvipuisto, jossa Tylypahkan linna näkyi helposti tunnistettavana. Harry Potter -alue oli avattu tähänkin puistoon aiemmin samana kesänä.


Seuraavana päivänä olikin jo edessä kotiinpaluu. Paluulento lähti kuitenkin vasta illalla ja heti aamusta Google jo tiesi kertoa lennon olevan miltei tunnin verran myöhässä. Olimme tehneet lähtöselvityksen jo illalla netissä valmiiksi. British Airways näkyi lentävän Los Angelesista Lontooseen A380-superjumbolla, jonka kyydissä emme vielä aiemmin olleet matkustaneetkaan. Karvalakkiluokan paikkoja oli tarjolla myös yläkerrassa, joten valitsimme toki paikkamme sieltä. Istumajärjestely oli yläkerrassa kahdestaan matkustaville suotuisampi, kun paikkoja oli 2+4+2. Ikkunan ja käytävän välissä oli siis vain kaksi paikkaa, kun alakerrassa vastaavasti paikkoja oli kolme.

Tulostimme boarding passit hotellin aamiaishuoneesta löytyvällä yhteiskäyttökoneella. Käyttäkää hyvä ihmiset selaimen incognito-tilaa näillä koneilla asioidessanne ja varmistakaa, ettei koneelle jää tietoja jemmaan. Koneelta löytyi hienosti gmailit ja facebookit selaimesta ja muiden boarding passit työpöydältä. Kannattaa lisäksi ehdottomasti käyttää kaksivaiheista kirjautumista sähköpostin yhteydessä, sillä näillä koneilla voi hyvinkin olla jokin ikävä haittaohjelma, joka varastaa salasananne ja sitten olette lirissä. Identiteettivarkaus alkaa usein pääsystä henkilön sähköpostiin.

Meillä oli vielä päivä aikaa kulutettavaksi Los Angelesissa. Hotelli ystävällisesti tarjosi ilman lisäkorvausta mahdollisuuden jättää auto päiväksi heidän parkkihalliinsa. Paikka on lukittu ja kameravalvottu, joten uskalsimme jättää matkalaukkumme autoon odottamaan kotiinlähtöä.


Los Angeles on autoilijan kaupunki, mutta viimeisen päivän kohteemme oli sopivasti metron reitillä. Hotellin lähellä on Hollywood & Highlandin asema, jolta pääsimme suoraan oikealla linjalla liikkeelle. Matkasimme Los Angelesin keskustaan, jossa jäimme pois City Center/Grand Parkin asemalla. Siitä kävelimme puiston poikki Los Angelesin kaupungintalolle, jonka sisäänkäynti löytyi talon toiselta puolelta Main Streetiltä.

Kaupungintalon paras juttu turistin kannalta on ilmainen näköalatasanne 27. kerroksessa. Talo itsessäänkin on näkemisen arvoinen art deco -luomus. Näköalatasanteelle päästäkseen on ensin käytävä läpi ala-aulan turvatarkastus ja sitten pyydettävä vierailijalupa tiskiltä. Nimi laitetaan kirjoihin ja kansiin ja sitten virkailija antaa paitaan läpsäistäväksi vierailijatarran. Matka ylös tapahtuu kahdella eri hissillä. Lopuksi vielä kavutaan yhden kerroksen verran portaita. Näkymien edessä ei ole laseja, joten keskustan pilvenpiirtäjiä voi ihailla ilman esteitä. Näkymät olivat kyllä hienot ja niitä sai katsoa joka suuntaan.


Aikamme näkymiä ihailtuamme palasimme metrolle ja ajoimme samaa reittiä takaisin. Perillä Hollywoodissa kävimme vielä katselemassa tähtiä Hollywood Walk of Famella siinä ihan ostarin ulkopuolella. Kokeilimme myös useassa paikassa matkalla näkemäämme Cold Stone Creamery -jäätelöbaaria. Paikan annokset ovat melkoisia virityksiä. Jäätelön sekaan sotketaan kylmän kivitason päällä veivaamalla kaikenlaista annoksesta riippuen. Koko hoito sitten laitetaan kippoon tai vasta paistettuun vohveliin syötäväksi.


Lähdimme ajelemaan kentälle päin hyvissä ajoin, koska Los Angelesin ruuhkat saattavat olla ennalta-arvaamattomia. Googlen navigaattori keksikin lennosta uusia reittejä liikennetilanteen mukaan. Tässäkin kohtaa siis hyödyimme etukäteen maksetusta datayhteydestä. Edellä ajava auto näkyi käyttävän samoja ohjeita, sen verran jännästi se eteni edellämme samaa reittiä kännykkä tuulilasissa kiinni. Matkaan tuhraantui yllättävän paljon aikaa. Lentokentän nurkilla kävimme vielä laittamassa tankin täyteen, sillä vuokraamo olisi veloittanut melkein $10 gallonalta, jos homma olisi jäänyt heidän hoidettavakseen.

Jos oli Hertzillä palvelu mallillaan alkupäässä, oli se kunnossa myös palautuspisteessä. Meille oltiin erinomaisen ystävällisiä ja kyyti palautuspisteestä terminaaliin hoitui bussilla heti saman tien. Laukutkin nostettiin bussiin ja bussista. Bussikuski oli myös varsinainen koomikko. Taukoamatta koko matkan jatkunut kuulutus tarjosi hyvät naurut. Tästä lähtien aion ehdottomasti suosia Hertziä aina kun se vain on suinkin mahdollista.


Auto sai meidän jäljiltämme monta lappua tuulilasiin merkiksi erilaisista tarvittavista huoltotoimista ennen seuraavaa asiakasta. Öljyt piti vaihtaa, toinen takarengas tarkistaa mahdollisen pienen vuodon varalta ja tuulilasin kiveniskemä korjata. Ilman omavastuun nollausta viimeksi mainittu olisi langennut meille korvattavaksi. Moottoritiellä edellä kiihdyttävästä autosta sinkoava pieni kivi voi siis tulla vuokra-autoilijalle kalliiksi. Onneksi Suomesta käsin operoivat tahot eivät tarjoakaan Jenkkeihin autoa vuokralle ilman tätä nollaomavastuuta. Jenkkiläiseltä vuokraamolta suoraan vuokratessa tämän kanssa pitää olla itse tarkkana.

Tässä kohtaa matkakertomuksemme päättyy ja jäljellä on enää parin postauksen verran jälkipuintia. Perinteisesti avaan ensin tilinpäätöspostauksessa vähän budjettiamme. Siinä sitä ihmettelemistä onkin, näin jälkeenpäinkin jaksaa ihmetyttää, että saimme pennoset kerättyä kasaan. Tämän lisäksi luvassa on vielä erillinen postaus matkan suunnittelusta, koska aihe on selvästi herättänyt ihmisissä kiinnostusta. Ei tässä sitten auta muu kuin ottaa suunta kohti uusia sekkailuja.

Tuohon alimmaksi olen lisännyt kartan reitistämme San Diegosta Los Angelesiin. Reitti on kerätty Android-puhelimellani.

Seuraavaksi: Tilinpäätös
Takaisin alkuun: Route 66 roadtrip 2016

Joitain hintoja:
Lounas Wahoo's Fish Tacossa: $15,64 / henkilö
Majoitus Hollywood Orchid Suitesissa (3 yötä sisältäen aamiaisen): 566,77€
Omatoiminen pysäköinti Hollywood Orchid Suitesissa: $10 / yö
Illallinen California Pizza Kitchenissä: $14,48 / henkilö
Lounas Big Dean's Ocean Front Cafessa: $15,37 / henkilö
Illallinen Inn-n-Out Burgerissa: $7,58 / henkilö
Lippu Rock and Roll Fantasy Campin konserttiin Whisky a Go Go -klubille: $30,04 / henkilö
Palvelupysäköinti Whisky a Go Go -klubilla: $20
Opastettu kierros Paramount Pictures -studiolla: $55 / henkilö
Lounas Pink's Famous Hot Dogsilla: $7,50 / henkilö
Illallinen California Pizza Kitchenissä: $13,33 / henkilö
Lounas California Pizza Kitchenissä: $9,81 / henkilö
Gallona (3,8 litraa) bensaa United Pacificilla: $2,76 (0,67€ / litra)
TAP-matkakortti ja yksi metromatka: $2,75 / henkilö
Yksi metromatka ladattuna TAP-kortille: $1,75 / henkilö

Ei kommentteja