Route 66 roadtrip 2016, osa 21: Kalifornia

Edellinen osa: osa 20: Las Vegasseuraava osa: osa 22: San Diego

Las Vegasista matkamme jatkui osavaltioista väkirikkaimpaan eli Kaliforniaan. Kyseessä oli reittimme viimeinen osavaltio, mutta seikkailuja oli sielläkin luvassa vielä puolentoista viikon verran. Ihan ensimmäiseksi otimme suunnan kohti maailman kuuminta pätsiä, Death Valleyn eli Kuolemanlaakson kansallispuistoa.

Furnace Creek
Asukasluku 24
Osavaltio Kalifornia
Vierailuaika 30.7.-1.8.
Päivän ylin lämpötila 49°C
Yön alin lämpötila 36-38°C

Kansallispuiston alueella majoituimme Furnace Creekin kylän laidalle The Inn at Furnace Creekiin. Valinnanvaraa ei kauheasti ollut, sillä muut kansallispuiston alueen majapaikat olivat jo täyteen varattuja. Hieman hämmentävää, että tulikuumaan pätsiin oli muitakin halukkaita tulossa vierailulle. Jälkikäteen selvisi, että juuri tämä kuumin vuodenaika onkin myös se kuumin sesonki Death Valleyssa.


The Inn at Furnace Creek
Yön keskihinta 344,74€
Aamiainen ei
Wifi kyllä (nopeus sisään/ulos 0,73Mb / 0,57Mb)
Pysäköinti ilmainen
Muita maksuja resorttimaksu $13,44 / yö
Kansallispuistoon saavuttaessa kävimme maksamassa pääsymaksun suljetun infokiskan viereltä löytyvästä automaatista. Kioskin seinässä näkyvien ohjeiden mukaan kansallispuiston infolehtisen sai käydä noutamassa turisti-infosta, jollainen löytyy ainakin Furnace Creekin kylän laidalta. Matkalla hotellille bongasimme Zabriskie Pointin näköalapaikan, jolle oli kokoontunut joukko ihmisiä odottamaan lähestyvää auringonlaskua. Kipusimme pienen mäen näköalapaikalle ja hetken maisemia ihailtuamme palasimme takaisin tien päälle.


Hotelliin kirjauduttuamme raahasimme matkalaukut huoneeseen. Illalliselle lähdimme läheiseen Furnace Creekin kylään, jonka yhteydessä on muita palveluja, kuten ravintoloita. Nämä kaikki kuuluvat hotellimme kanssa samaan yritykseen. Söimme illallisen Fortyniner Cafessa, joka oli ihan kelvollinen. Vanha tarjoilijasetä oli varsin hauska tapaus.

Vielä reilu tunti auringonlaskun jälkeen tuntui tuuli polttavan kuumalta iholla. Aurinkolaseja olisi pitänyt mieluusti silmien suojana tuulta vastaan, jos niillä vain olisi siinä pimeydessä nähnyt jotain. Tähdet loistivat varsin kivasti taivaalla, vaikka ilma olikin jonkin verran sakeana oletettavasti hiekanpölystä.

Seuraavana aamuna heräsimme hieman tavallista aikaisemmin ehtiäksemme tutustua muutamaan kohteeseen ennen lämpötilan nousemista sietämättömäksi. Aamiaista nautimme huoneessa, sillä olimme hankkineet Furnace Creekin kaupasta hieman evästä illalliselta palatessamme.


Ensimmäisen kohteemme oli Devil's Golf Course, joka on lähellä Pohjois-Amerikan matalinta paikkaa, Badwater Basinia. Reilusti merenpinnan tasoa alempana itsekin sijaitseva paholaisen golfkenttä on geologisin termein suolapannu. Alue on muinoin kuivuneen suolaisen järven pohjaa, jossa veden haihduttua jäljelle jäänyt suola on kiteytynyt jännästi. Kiteet elävät jatkuvasti ja maisema muuttuu hiljalleen. Hiekanpölyn harmaaksi tekemä ilma lisäsi paikan lievästi aavemaista tunnelmaa.


Paluumatkalla kävimme tutustumassa myös Golden Canyoniin. Emme siinä helteessä kuitenkaan vaivautuneet kovinkaan pitkälle vaellukselle kanjonin syövereihin. Jatkoimme kanjonilta edelleen Furnace Creekin kylään, jossa pääsymaksukuittia vastaan sain kansallispuiston turisti-infosta paikan infolehtisen, jossa oli myös kartta mukana. Jatkoimme edelleen matkaa pohjoiseen kohti Mesquite Flatin hiekkadyynejä.


Dyynien luona lämpötila oli kohonnut jo niin korkealle, että noudatimme muiden turistien näyttämää mallia ja jätimme auton käyntiin ilmastointi päällä lähtiessämme hiekalle tarpomaan. Amerikassa autojen ovet voi lukita keskuslukituksen kaukosäätimellä, vaikka auto olisikin käynnissä. Tyydyimme kuitenkin vain pieneen kierrokseen dyyneillä. Jotkut uskaliaat olivat menossa melkoisen pitkälle. Toivottavasti heillä oli paljon vettä ja syötävää mukana. Infotauluilla kovasti varoiteltiin turisteja päätymästä Kuolemanlaakson uhreiksi kuumassa kelissä.


Paluumatkalla kävimme lounaalla Furnace Creekissä. Lämpötilan jo kohottua 45 asteen paremmalle puolelle päätimme nousta vähän ylemmäs vilvoittelemaan. Ajelimme Dante's View -näköalapaikalle, joka sijaitsee reilun 1600 metrin korkeudella merenpinnasta. Paikasta näkee hienosti yli Badwater Basinin suolaerämaan. Kirkkaalla säällä myös manner-USA:n korkein paikka näkyisi tämän matalimman paikan kanssa samaan aikaan. Pölyisessä ilmassa Sierra Nevadan vuoriston Mount Whitneytä ei kuitenkaan näkynyt.


Näköalapaikalla olisi viihtynyt pitempäänkin maisemia katsellessa ja hieman maltillisemmasta lämpötilasta nautiskellen, mutta paikan vallanneet mehiläiset kävivät turhan tuttavallisiksi. Kun näitä veijareita alkoi mönkimään hihojen ja lahkeiden sisään, oli jo korkea aika poistua paikalta. Enää emme naureskelleet parkkipaikan bee hazard -varoituskyltille. Jostain myöhemmin luimme, että janoiset mehiläiset hakeutuvat kesän kuumuudessa autojen lähelle juomaan ilmastoinnin kondenssivettä.

Palattuamme hotellille lepäilimme lopun päivää huoneessa ja uima-altaan laidalla. Pysyttelimme altaallakin ihan suosiolla varjossa, sillä aurinko porotti todella polttavasti. Lämpötila myös kohosi pitkin iltapäivää uhkaavasti kohti 50 asteen rajapyykkiä. Myöhemmin netistä asian tarkistettuani jouduin kuitenkin toteamaan, ettemme vielä päässeet uudelle kymmenluvulle. Lämpötila pysähtyi reiluun 49 asteeseen.


Furnace Creek oli taas osoitteena illalliselle mennessämme. Tällä kertaa päätimme herkutella pihviravintola Wrangler Steakhousessa. Pihvit olivatkin oikein maukkaita, joskin varsin hintavia. Syrjäisessä osavaltion kolkassa keskellä autiomaata pienen hintalisän toki ymmärtää.

Aamulla lähtiessämme ajelemaan pois aavikolta oli aika tankata auto. Olimme tankanneet juuri ennen autiomaahan saapumista, jotta selviäisimme sieltä pois tankkaamatta. Matkaa oli kuitenkin kertynyt ja ilmastointia huudatettu siihen malliin, että emme uskaltaneet kokeilla riittäisikö löpö seuraavalle asemalle. Siksipä laitoimmekin tankkiin reissun kalleimmat gallonat. Yli $3 gallonalta, haloo! No, kaksi vuotta aiemmalla autoilullamme Kaliforniassa maksoimme löpögallonasta yli $4 useampaankin kertaan. Eikä silloin edes tankattu autiomaassa.


Ajelimme autiomaan läpi pysähdellen kaikenlaisen mielenkiintoisen kohdalla. Matkan varrelle osui erikoinen oopperatalo sekä lisää hiekkadyynejä. Tienvarressa oli myös jännä opaste paikkaan, jonka nimen lausuminen jäi epäselväksi.


Palasimme vielä hetkeksi valtatielle 66 Barstowissa, jossa yövyimme Rodeway Inn -motellissa. Paikka ei ollut kovinkaan hiljattain remontoitu valomainoksen väitteistä huolimatta. Silti tällainen vähän jo nuhjuinen motelli voi olla ihan kelvollinen majapaikka yhdeksi yöksi, jos siitä on pidetty hyvää huolta. Henkilökunnan asenne ratkaisee paljon. Rodeway Innissä palvelu oli todella ystävällistä. Huoneessa pyyhkeistä oli askarreltu elefantteja. Myös aamiaisella homma toimi. Respan täti huolehti, etteivät syömiset loppuneet kesken. Monessa kalliimmassa ja paperilla paremmassa majapaikassa asiat ovat huonommalla tolalla.

Rodeway Inn
Yön keskihinta 72,62€
Aamiainen kyllä
Wifi kyllä (nopeus sisään/ulos 1,51Mb / 0,39Mb)
Pysäköinti ilmainen
Muita maksuja -

Barstowin jälkeen jatkoimme matkaa route 66 -reitillä Victorvilleen asti. Tämän tieosuuden olimme ajaneet kaksi vuotta aiemmin toiseen suuntaan. Viimeksi ajoimme vain ohi hassusta Bottle Tree Ranchista, mutta nyt päätimme käydä tutustumassa paikkaan tarkemmin. Värikkäitä pulloja ja muuta rojua oli melkoisesti ripustettu vanhoihin puhelinpylväisiin. Lisäksi näimme monta kolibria, joille oli ystävällisesti laitettu "kolibrilautoja" ruokapaikoiksi. Ovat muuten pirullisen nopeita ötököitä valokuvattavaksi.

Barstow
Asukasluku 22639
Osavaltio Kalifornia
Vierailuaika 1.8.
Päivän ylin lämpötila 42°C
Yön alin lämpötila 26°C

Victorvillen jälkeen suuntasimme kaakon suuntaan kohti Joshua Treen kansallispuistoa. Puiston nimikkopuita, joosuanjukkia (eng. Joshua tree) olin halunnut nähdä edelliseltä Kalifornian reissultamme lähtien. Silloin kun aikataulu ei sallinut kierrosta kansallispuiston kautta. Tälläkään kertaa meillä ei ollut aikaa muuta kuin käydä kansallipuiston puolella pikaisella piipahduksella. Käytännössä ajoimme portista sisälle ja pienen edestakaisen saapastelun jälkeen poistuimme paikalta. Pääsymaksu tuli maksettua jo ihan kannatuksen vuoksi. Olivathan ne puut hienoja. Kuuluvat kuulemma parsakasveihin.


Kansallispuiston jälkeen jatkoimme matkaa seuraavaan majapaikkaamme Palm Springsiin. Majoituimme siellä yhdeksi yöksi Hilton Palm Springs Resortiin. Kaupunki on talvilomakohde, joten olimme siellä täysin sesongin ulkopuolisena aikana. Hotellissa olikin sopivasti remontti käynnissä. Onneksi hommasta ei aiheunut mitään häiriöitä.
Hilton Palm Springs Resort
Yön keskihinta 117,60€
Aamiainen ei
Wifi kyllä (nopeus sisään/ulos 1,99Mb / 1,67Mb)
Pysäköinti $25
Muita maksuja -
Iltapäivä oli jo pitkällä, joten lähdimme reippaasti liikkeelle ehtiäksemme käydä valoisan aikana San Jacinto Peakilla. Vuorelle noustaan köysiradalla, joka kohoaa vartissa noin 2600 metriin ylös kalliolle. Köysiradan vaunut pyörivät 360 astetta, eli paikallaan seisten voi katsella näkymiä joka suuntaan. Kyseessä on maailman suurin pyörivävaunuinen köysirata.
Palm Springs
Asukasluku 44552
Osavaltio Kalifornia
Vierailuaika 2.8.
Päivän ylin lämpötila 41°C
Yön alin lämpötila 29°C

Isompia jonoja ei ollut, joten pääsimme nopeasti kyytiin ja pian olimmekin jo vuoristossa. Lämpötila putosi parisenkymmentä astetta matkalla. Ylhäällä ilma oli jonkin verran ohuen tuntuista ja lisäksi yli 40 asteen lämmön jälkeen hyvin viileää. Ihailimme huimia maisemia jonkin aikaa ja palasimme sitten takaisin alas.

Palm Springsistä löytyi usean muun matkan varrelle sattuneen kaupungin tapaan kadunpätkä, jossa oli upotettuna kaupungin merkkihenkilöille omistettuja tähtiä. Frank Sinatra olisi pitänyt jostain löytyä, mutta hänen tähtensä ei osunut silmään. Sen sijaan hänen tyttärensä Nancy Sinatran tähden näimme.


Aamulla oli aika startata Jeeppi kohti San Diegoa. Nopein reitti olisi kulkenut interstatella Santa Rosan ja San Jacinton vuoristot kiertäen. Kuulosti tylsältä, joten päätimme ajaa vuoriston läpi niin että heilahtaa. Ennen kiipeilyä kävimme kuitenkin viereisen Cathedral Cityn kaupungin hautausmaalla, jonne Frank Sinatra on haudattu. Netistä löytyivät hautapaikan koordinaatit, mutta silti melkoisen identtisiä pieniä laattoja maassa sai hetken tutkiskella ennen kuin oikea paikka löytyi. Hyvänä vihjeenä toimi jonkun haudalle tuoma pieni pullo Jack Daniel'sia. Herra kun haudattiin kyseisen viskipullon kanssa.
Cathedral City
Asukasluku 51200
Osavaltio Kalifornia
Vierailuaika 3.8.

Kierros vuoriston halki oli varsin hauska. Tie mutkitteli reippaasti. Välillä noustiin ylös rinteen reunaa ja välillä tultiin alas. Maisemat eivät ainakaan olleet yksitoikkoista. Matkalle osui parikin näköalapaikkaa, joille hetkiseksi pysähdyimme ihailemaan näkymiä. Vuoriston päätyttyä jatkoimme lopun matkaa interstateväylää pitkin. Vaan tästä tarina jatkuukin sitten jo seuraavassa osassa.

Tuohon alimmaksi olen lisännyt kartan ajomatkastamme Nevadan rajalta aina San Diegoon asti. Reitti on kerätty Android-puhelimellani.

Seuraavaksi: osa 22: San Diego
Takaisin alkuun: Route 66 roadtrip 2016

Joitain hintoja:
Majoitus The Inn at Furnace Creekissä (2 yötä, ei aamiaista): 689,48€
Resorttimaksu The Inn at Furnace Creekissä: $13,44 / yö
Death Valleyn kansallispuiston pääsymaksu: $20 / autokunta
Illallinen Fortyniner Cafessa: $27,33 / henkilö
Lounas Fortyniner Cafessa: $15,08 / henkilö
Illallinen Wrangler Steakhousessa: $54,34 / henkilö
Gallona (3,8 litraa) bensaa Furnace Creek Resortissa: $3,05 (0,74€ / litra)

Majoitus Rodeway Inn Barstowissa (1 yö sisältäen aamiaisen): 72,62€
Lounas Wendy'sillä: $13,85 / henkilö
Illallinen DiNapolissa: $22,50 / henkilö

Gallona (3,8 litraa) bensaa Circle K:lla: $2,57 (0,62€ / litra)
Lounas Applebee's-ravintolassa: $20,14 / henkilö
Pääsymaksu Joshua Tree -kansallispuistoon: $20 / autokunta

Majoitus Hilton Palm Springs Resortissa (1 yö, ei aamiaista): 117,60€
Omatoiminen pysäköinti Hilton Palm Springs Resortissa: $18 / yö
Aamiainen Hilton Palm Springs Resortissa: $26,87 / henkilö
Edestakainen matka köysiradalla San Jacinto Peakille: $22,95 / henkilö
Illallinen Bill's Pizzassa: $19,50 / henkilö

Gallona (3,8 litraa) Shellillä: $2,70 (0,65€ / litra)
Lounas Wendy'sillä: $9,76 / henkilö

Ei kommentteja