Route 66 roadtrip 2016, osa 19: Grand Canyon

Edellinen osa: osa 18: Arizonaseuraava osa: osa 20: Las Vegas

Kahden vuoden takaisesta Grand Canyonin pikavierailustamme (ks. Roadtrip USA 2014, osa 6: Las Vegas ja Grand Canyon) oli jäänyt paljon hampaankoloon ukkosmyrskyn pilattua koko reissun. Siksi Grand Canyon kuului route 66 -matkasuunnitelmaamme alusta alkaen, vaikka oikeasti kanjoni on jonkin verran sivussa vanhalta valtatieltä. Tällä kertaa päätimme varmistaa onnistuneen vierailun valitsemalla majapaikkamme lähempää kanjonia ja viettämällä paikassa yhden yön sijaan kaksi yötä.

Tusayan
Asukasluku 558
Osavaltio Arizona
Vierailuaika 24.7.-26.7.
Päivän ylin lämpötila 33-34°C
Yön alin lämpötila 10-12°C
Saavuimme vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä kanjonista sijaitsevaan Tusayanin kaupunkiin Williamsissa nautitun maukkaan lounaan jälkeen. Tusayan elää nähtävästi täysin Grand Canyonin turismin varassa. Kyseessä kun on Grand Canyonin eteläreunaa lähin hotellimajoitusta tarjoava kaupunki. Sijainnin vuoksi niin majoituksesta kuin aterioistaankin kannattaa varautua maksamaan reipasta ylihintaa laatuun nähden. Etenkin kaupungin ravintoloiden eri medioissa saamat arviot ovat surkuhupaisaa luettavaa.


Majoitusvaihtoehtoja löytyy jonkin verran, mutta etenkin lomasesongin aikaan paikalle mielivän kannattaa tehdä varauksensa todella hyvissä ajoin. Parhaat hotellit täyttyvät jo vuotta aiemmin. Ilmeisesti kaupungissa on myös aamuvirkuille sopiva motelli, joka ei ota varauksia vastaan laisinkaan, vaan huoneet jaetaan saapumisjärjestyksessä. Nopeat syövät hitaat. Me varasimme majoituksen noin kolme kuukautta ennen matkaa ja silloin vapaita huoneita oli enää yhdessä hotellissa.

Majapaikkamme Holiday Inn Express & Suites Grand Canyon tarjosi meille huoneen jo saman tien, vaikka virallinen sisäänkirjautumisaika olikin parin tunnin päässä. Heitimme matkatavarat nopeasti huoneeseen ja pakkasimme reissureput valmiiksi. Taivas oli niin synkän näköinen jo siinä vaiheessa, että sadevarustus lähti automaattisesti mukaan.

Holiday Inn Express Hotel & Suites Grand Canyon
Yön keskihinta 281,05€
Aamiainen kyllä
Wifi kyllä (todella epäluotettava)
Pysäköinti ilmainen
Muita maksuja -
Käydessämme maksamassa kansallispuiston pääsymaksun ($30 per autokunta) automaatilla IMAX-teatterilla alkoi sadetta jo tiputella. Kun tuo kuitenkin pian taukosi, siirryimme toiveikkaina bussipysäkille odottelemaan pääsymaksuun sisältyvää bussia kanjonille. Viikon vierailuun oikeuttava pääsymaksu kattaa myös alueella kesäaikaan toimivien bussivuorojen käytön. Neljä eri reittiä palvelee matkailijoita. Yksi reiteistä kuljettaa turisteja Tusayanista Grand Canyonin turisti-infoon. Bussireiteistä, kuten muistakin palveluista, on paljon tietoa National Park Servicen Grand Canyonin sivuilla.

Perillä Grand Canyonin kylässä taivas oli vähintään yhtä synkän värinen kuin Tusayanissa. Kävellessämme lähimmälle Mather Pointin näköalapaikalle totesin, että vielä ehtisi kaivaa sadeviitat esille ennen kuin kastumme. Arvio osui nappiin. Saatuamme sadeviitat päälle alkoi sade ropista taivaalta. Monument Valleyssa punaista hiekkaa kerännyt Stetsonini sai samalla kivan pesun. Nahkainen hattu osoitti kyllä toimivuutensa myös sadesäässä.


Isompi sade loppui pian ja siitä eteenpäin tarjolla oli vain ajoittaista pientä tihkua. Ukkonen jyrähteli ja salamat räiskyivät kaukaisuudessa. Päätimme yrittää bussikyydillä kohti kauempia näköalapaikkoja. Tämä tarkoitti ensin yhtä bussikyytiä vaihtopysäkille ja sitten toista kohti näköalapaikkoja. Ensimmäisessä bussissa kuitenkin kuulimme saman uutisen, jonka olimme kuulleet myös kaksi vuotta aiemmin: jatkoyhteys ei vienyt enää turisteja näköalapaikoille, koska siellä oli salamoinnin vuoksi liian vaarallista. Ajoimme siis täyden lenkin bussilla lähtöpisteeseen ja jatkoimme Tusayanin bussilla takaisin hotellille.

Seuraavana aamuna heräsimme tavallista aikaisemmin. Syötyämme aamiaisen hotellilla tankkasimme hotellin tarjoamaa kahvia termariin ja suuntasimme jälleen bussikyydillä kanjonille. Sää oli kirkkaan näköistä, mutta kanjonin päällä näkyi pilviä. Lisäksi ilma oli jonkin verran sakea joko kosteudesta tai kenties savusta. Ainakin aiemmin alueella olivat riehuneet metsäpalot.


Ajoimme ensin sinisellä bussilla Hermit's Rest Transfer -vaihtopysäkille ja siitä jatkoimme punaiselle bussilla aivan päätyyn asti Hermit's Restin näköalapaikalle. Siitä olisi lähtenyt vaativa vaelluspolku eteenpäin. Kova kiipeäminen ei ollut meillä toivelistalla, joten jätimme sen väliin. Silti matka perille asti kannatti. Suurin osa turisteista kun jäi parille ensimmäiselle näköalapaikalle. Vain muutama hassu jaksoi meidän kanssamme päätepysäkille asti.


Lähdimme kävelemään kanjonin reunaa seurailevaa päällystettyä polkua takaisinpäin kohti seuraavaa näköalapaikkaa Pima Pointia. Näkymät olivat huikeat ihan koko matkan, eikä muita kävelijöitä juuri ollut liikkeellä. Pysähdyimme välillä hörppäämään kupposet kahvia. Eipä kyllä ole koskaan ollut kahvitauolla tuollaista maisemaa tarjolla.


Nautiskelimme oikein kunnolla kävelystä kanjonin reunalla. Ilma kehittyi koko ajan parempaan suuntaan. Aurinko paisteli kauniisti ja pian myös kanjonin päällä olleet pilvet alkoivat hajaantua. Pima Pointilla väkeä oli enemmän. Hyppäsimme siitä paluubussiin, jolla ajelimme Mohave Pointille. Paluumatkalla bussi pysähtyy vain muutamalla näköalapaikalla, mikä on syytä huomioida reitin suunnittelussa. Kävelimme jälleen kanjonin reunalla kulkevaa polkua, joka tällä kohtaa oli muuttunut päällystetystä hiekkaiseksi, pitkin Hopi Pointille. Siinä kohtaa olimme jo ihailleet maisemia muutaman tunnin ja nälkä oli sitä luokkaa, että palasimme busseja käyttäen Tusayaniin lounaalle.


Lounaan jälkeen pidimme pienen lepotauon ja lähdimme sitten jatkamaan kanjonikierrosta. Taivas oli idän suunnalla jälleen mustanpuhuva, mutta aiemman onnistuneen kierroksen jälkeen emme olleet enää huolissamme säästä. Olimme nähneet kanjonista jo sen mitä aiemmin olimme suunnitelleet näkevämme. Kaikki sen jälkeen tuleva olisi pelkkää plussaa.


Grand Canyonin eteläreunan läntinen osa Grand Canyonin kylästä katsottuna on kesäaikaan yksityisautoilijoilta kiellettyä aluetta. Tämän osuuden kiersimme jo aamupäivällä. Nyt lähtimme Jeepillä autoilemaan suuntana itäinen osa, jonne voi autoilla vapaasti ympäri vuoden. Käännyttyämme kylän nurkilta Desert View Drivelle, tuli pian vastaan ensimmäinen näköalapaikka, Pipe Creek Vista. Ihailimme maisemia jonkin aikaa ja jatkoimme sitten matkaa. Ajelimme lopulta perille asti Desert View -näköalapaikalle.


Paluumatkalla pysähtelimme useammallekin näköalapaikalle. Hämmentävää kyllä sää näytti kanjonilla paljon paremmalta kuin Tusayanissa. Sateesta ei ollut merkkiäkään. Synkkiä pilviä ei näkynyt, eikä myöskään ukkosen jyrinää kuulunut. Pysähdyimme Grand View -näköalapaikalle pitemmäksi aikaa ja viivyimme paikalla lopulta auringonlaskuun asti. Vaikka parempiakin näköalapaikkoja auringonlaskun katselemiseen on varmasti Grand Canyonilla tarjolla, ei Grand View ollut lainkaan huono valinta. Näkymät olivat upeat ja varsin laajat, eikä väkeä ollut kovinkaan paljoa.


Grand Canyonia ei varmasti voi koskaan ihailla tarpeeksi. Olimme kuitenkin tyytyväisiä kahden päivän vierailuumme, vaikka ensimmäinen päivä menikin taas ukkosmyräkän vuoksi osittain sivu suun. Kesällä alueella on monsuunikausi, joten ukkoset ovat lähes jokapäiväisiä. Näiden parin kerran kokemusten perusteella aamupäivät ovat kelin puolesta varmimmat, iltapäivisin uhkaa ukkonen.

Matkamme jatkui seuraavana päivänä kohti kovin erilaisia maisemia. Vaan siitä kerronkin lisää vasta tarinan seuraavassa osassa.

Seuraavaksi: osa 20: Las Vegas
Takaisin alkuun: Route 66 roadtrip 2016

Joitain hintoja:
Majoitus Holiday Inn Express Grand Canyonissa (2 yötä sisältäen aamiaisen): 562,10€
Illallinen Wendy'sillä: $8,49 / henkilö
Pääsymaksu Grand Canyonin kansallispuistoon: $30 / autokunta
Lounas Wendy'sillä: $9,69 / henkilö
Illallinen Big E Steakhousessa: $22,85 / henkilö

Ei kommentteja