Route 66 roadtrip 2016, osa 18: Arizona

Edellinen osa: osa 17: Monument Valley, seuraava osa: osa 19: Grand Canyon

Arizonasta oli hyvää vauhtia muodostumassa suosikkiosavaltioni. Matka Monument Valleyyn tarjosi todella upeita maisemia, eikä itse laaksossakaan ollut valittamista. Paikka tosin kuuluu osittain Utahin osavaltioon.

Chinle
Asukasluku 4518
Osavaltio Arizona
Vierailuaika 18.7.
Päivän ylin lämpötila 34°C
Yön alin lämpötila 16°C
Monument Valleysta palasimme takaisin osittain samaa reittiä kuin olimme sinne menneetkin. Seuraava majapaikkamme sijaitsi melko lyhyen siirtymätaipaleen päässä Chinlen pikkukaupungissa. Olimme siellä perillä jo lounasaikaan. Lounaan jälkeen majapaikassamme Holiday Inn Canyon de Chellyssä ei vielä ollut huoneita tarjolla, joten lähdimme tutustumaan hotellin nimessäkin komeilevaan De Chellyn kanjoniin.


Holiday Inn Canyon de Chelly
Yön keskihinta 136,50€
Aamiainen kyllä
Wifi kyllä (nopeus sisään/ulos 2,06Mb/ 0,50Mb)
Pysäköinti ilmainen
Muita maksuja -

Hotellimme sijainti ei juuri parempi olisi voinut olla. Kanjonin turisti-info sijaitsi parin minuutin ajomatkan päässä. Turisti-infolta puolestaan lähtivät pohjoisen ja eteläisen reunan näköalapaikoille vievät tiet. Me valitsimme eteläisen reunan, koska siltä löytyi Spider Rockin näköalapaikka, jota pidetään kanjonin hienoimpana. Hämähäkkikivellä asuu navajo-mytologian mukaan hämähäkkinainen, joka osallistui maailman luomiseen. Hän kutoi seitin ja levitti sen taivaalle. Seitissä kimmeltävästä kasteesta syntyivät tähdet. Intiaani-isoäidit myös pelottelevat hämähäkkinaisella kurittomia kakaroita.

Ajomatka tälle kauimmaiselle eteläisen reunan näköalapaikalle kesti reilut 20 minuuttia. Matka oli tosiaan vaivan arvoinen, sillä näköalapaikalta avautuvat maisemat olivat todella upeat. Lisäksi paikka oli käytännössä autio. Hetken maisemaa ihailtuamme paikalle saapui toinenkin suomalainen pariskunta. He olivat vasta toiset suomalaiset, jotka näimme koko reissun aikana. Vaihdoimme muutaman sanan matkasuunnitelmista ennen kuin he jo jatkoivat matkaansa. Me jäimme vielä ihailemaan maisemia.


Tämä kanjoni on kyllä yksi hienoimpia luonnonihmeitä, joita olemme nähneet. Se on kuitenkin sen verran tuntematon, että olimme vähällä sivuuttaa sen kokonaan. Onneksi olin tarkkana Lonely Planetin Southwest USA -opasta lukiessani. Aiemmin Texasissa näkemämme Palo Duron kanjoni (ks. osa 14: Texas) on paljon De Chellyä suurempi, mutta ei läheskään yhtä upea. Se suurin ja kaunein, eli Grand Canyon, toki on vielä hurjempi, mutta silti suosittelen ehdottomasti harkitsemaan Canyon De Chellyn ottamista mukaan matkaohjelmaan, jos tie vie Arizonaan.


Paluumatkalla pysähtelimme vielä muutamalla näköalapaikalla. Kaunista ilmaa lupaillut sääennuste näytti olleen pahasti väärässä, sillä ukkosen kumu kuului jostain kauempaa ja mustat pilvet vyöryivät hitaasti kohti taivaanrannasta. Päätimme palata majapaikkaan kysymään huonetta. Mahdollisesti voisimme tulla myöhemmin ihailemaan maisemia uudemman kerran auringonlaskun valossa.


Asetuttuamme taloksi kävi selväksi, ettei uudelle näköalakierrokselle enää samana päivänä olisi mitään asiaa. Tummat pilvet täyttivät pian koko taivaan ja sateen alkaminen oli vain ajan kysymys. Kun sadetta ei kuitenkaan näkynyt, päätimme lähteä ostamaa vähän matkaevästä seuraavan päivän ajomatkalle. Kylälle päin ajaessamme sade alkoi. Vähän matkaa ajoimme autolla muutaman metrin sateen reunan jäljessä. Edellämme selvästi satoi koko ajan, mutta auton päälle ei pudonnut pisaraakaan. Tätä hupia tosin kesti vain jokusen minuutin, ja sitten sade olikin jo kaikkialla. Kipaisimme reippaasti kauppaan ja takaisin autoon.

Illallispaikaksi kylässä oli muutama vaihtoehto. Päädyimme Denny's-ketjuun, joka on osoittautunut ihan kelvolliseksi ruokapaikaksi. Parkkipaikalle päästyämme sade oli sitä luokkaa, että päätimme hetken odotella sen laantumista. Kun mitään muutosta ei vartin sisällä ollut tapahtunut, päädyimme jälleen spurttaamaan sisälle. Illallinen oli kyllä varsin tunnelmallinen siinä salamoinnissa. Ovat ukkoset vähän järeämpiä tuolla suuressa maailmassa kuin Suomessa. Onneksi ruokailun aikana sade hellitti, eikä autolle palatessa tarvinnut enää juosta.


Seuraavana aamuna lähdimme liikkeelle vähän tavallista aikaisemmin, sillä edessä oli pitkä matka ja reitillä oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Näistä ensimmäisenä vastaan tuli Petrified Forest -kansallispuisto. Nimensä puisto on saanut sieltä löytyvistä kivettyneistä puista, jotka ovat dinosaurusten alkuajoilta peräisin. Puut ovat aikoinaan peittyneet tulivuoren tuhkaan ennen kuin ne ovat ehtineet hajoamaan. Hapettomissa oloissa ne ovat pitkän ajan kuluessa käyneet läpi jännittävän kemiallisen prosessin, jonka myötä niiden eloperäinen aines on korvautunut erilaisilla mineraaleilla. Lopputuloksena on puun näköisiä kiviä. Eroosio on lopulta paljastanut nämä kummajaiset.


Kivettyneiden puiden lisäksi kansallispuiston näköalapaikoilla on tarjolla toinen toistaan upeamman näköisiä maisemia. Ja niitä maisemia riittää silmänkantamattomiin. Kiersimme puiston läpi kulkevan tien pohjoiselta sisäänkäynniltä eteläiselle sisäänkäynnille, mikä onkin paras tapa idästä länteen päin matkatessa. Pohjoisen sisäänkäynnin läheltä tarjoutuu upeat näkymät maalattuun aavikkoon (eng. painted desert), joka jatkuu Petrified Forestista pohjoiseen aina Grand Canyonille asti. Alue on vuoristoista aavikkoa, joka on hyvin kirjavan väristä, kuten nimestäkin voi jo päätellä. Eteläisen sisäänkäynnin luona puolestaan on kaksi lyhyttä vaelluspolkua, joiden varrella on paljon suuria kivettyneitä puunrunkoja. Olin muuten nähnyt keväällä Lontoon luonnontieteellisessä museossa kiillotetun poikkileikkauksen tällaisesta puusta. Näyte oli juurikin Petrified Forest -kansallispuistosta lähtöisin.


Ukkosrintama teki taas tuloaan kansallispuistokierroksemme aikana. Synkkyyttä tosin oli vain yhdessä ilmansuunnassa. Muualla oli vielä kaunista keliä. Suuntasimme takaisin kohti länttä route 66:lle. Vanhaa valtatietä ei enää varsinaisesti ole olemassa, vaan se on täysin korvattu interstatella 40. Saimme siis posotella kaikessa rauhassa moottoritienopeudella.


Pikkukaupunkien kohdalla route 66 teki kuitenkin paluun. Interstate kulki kaupunkien ohi, mutta route 66 jatkoi suoraan kaupunkien läpi. Opasteissa puhuttiin historiallisesta tiestä 66 sekä interstaten 40 business loopista. Holbrookin kohdalla poistuimme interstatelta vanhalle tielle ja ajoimme suoraan kaupunkiin. Söimme lounasta Mr Maestasissa, joka mainostaa kaupungin parasta ruokaa. Paha sanoa, kun muista ei ole kokemusta, mutta ei tuo paikka mikään erityinen ollut. Vilkaisimme myös hassuja betonitelttoja Wigwam Motelilla, joka on yksi todellisista route 66 -klassikoista. Kyseessä on 1930- ja 1940-luvuilla eri puolille USA:ta laajentunut motelliketju. Holbrookin Wigwam on yksi kolmesta edelleen toiminnassa olevasta ketjun motellista.
Holbrook
Asukasluku 5053
Osavaltio Arizona
Vierailuaika 19.7.

Seuraava pysähdys tapahtui Winslow:ssa. Kaupunki mainitaan Eaglesin hitissä Take It Easy. Siinä päähenkilö seisoo kadunkulmassa Winslow:ssa. Ja tästä maininnastahan on kaupungissa otettu kaikki irti. Kaupungista löytyy Standin' on the Corner Park -niminen puisto. Sen nurkalla olevaan taloon on maalattu ikään kuin tilannekuva tuosta laulusta. Maalauksessa näkyy ikkunasta heijastuva punainen auto, jossa istuu tyttö. Heijastuksen auto on parkkeerattuna kadun laidassa. Laulun päähenkilöä esittävä patsas on aukiolla seinämaalauksen edustalla. Kadunkulman matkamuistomyymälöiden nimissä vilahtelee laulun tekstejä ja kahvilan wifin salasana on take it easy.
Winslow
Asukasluku 9655
Osavaltio Arizona
Vierailuaika 19.7.
Winslow oli pikainen pysähdys. Emme kuitenkaan jatkaneet interstatea pitkälle ennen seuraavaa käännöstä. Hieman Winslowin jälkeen nimittäin liittymän numero 233 kohdalta kääntyy tie kohti meteoriittikraateria. Kyseinen reilun kilometrin halkaisijaltaan oleva monttu on syntynyt 50000 vuotta sitten noin 50 metriä halkaisijaltaan olevan kiven mätkähdettyä maahan.


Maa oli jo jonkin matkaa kohonnut kohti vuoristoaluetta. Matkamme jatkui kohti 2100 metrin korkeudessa sijaitsevaa Flagstaffia. Kaupunki sijaitsee route 66:n varrella. Poistuimme interstatelta mahdollisimman aikaisin ja jatkoimme vanhaa valtatietä perille kaupunkiin. Sade ei vieläkään ollut alkanut, mutta perillä näytti siltä, ettei kastuminen ole enää kaukana. Majoituimme Drury Inn & Suites -hotelliin aivan pääkadun varrelle.
Flagstaff
Asukasluku 65870
Osavaltio Arizona
Vierailuaika 19.7.-21.7.
Päivän ylin lämpötila 24-26°C
Yön alin lämpötila 9-11°C
Pian sade alkoikin. Odottelimme sen päättymistä ja kävimme sitten viereisellä Arizonan yliopiston kampuksella sijaitsevassa ravintolassa 1899 Bar & Grill. Paikan burgeri oli todella hyvä ja paikallisen pienpanimon tuottama olut oli myös oikein mainio.
Drury Inn & Suites Flagstaff
Yön keskihinta 160,86€
Aamiainen kyllä
Wifi kyllä (nopeus sisään/ulos 3,72Mb / 16,43Mb)
Pysäköinti ilmainen
Muita maksuja -

Seuraavaksi päiväksi oli sääennuste luvannut sadetta. Päivä oli myös matkamme kylmin, päivän ylin lämpötila ei kohonnut juuri 24 astetta ylemmäs. Shortsit vaihtuivat siis farkkuihin ja takin mukaanottamista harkitsimme. Lopulta lähdimme kuitenkin ilman takkeja liikkeelle.

Lännessä taivas oli tumma, mutta idän suunnassa oli kirkasta. Aurinko paistoi vielä liikkeelle lähdettyämme. Piipahdimme muutamassa kaupassa ja kävelimme hiljalleen keskemmälle kaupunkia. Rautatieaseman yhteydessä sijainneesta turisti-infosta nappasimme parit esitteet mukaan. Yhdessä esitteessä oli kartta omatoimiselle kävelykierrokselle keskustan historiallisten rakennusten lomassa. Kävelimme reitin läpi ennen lounaalle siirtymistä.


Syötyämme salaatit hauskassa Toasted Owl -ravintolassa, oli sade jo päässyt vauhtiin. Ukkonen myös jyrähteli. Odottelimme sateen taukoamista puolisen tuntia ja lopulta kaivoimme sadeviitat esille. Nykerrettyämme viitat päälle ja päästyämme ulos oli sade jo rauhoittumaan päin. Pian se loppui kokonaan. Tiet lainehtivat vedestä. Kävelimme hotellille ja pyhitimme lopun päivää pyykkäykseen. Hotellilla kun oli kolikkokoneet tarjolla. Illalla käväisimme vielä syömässä pizzat kaupungin parhaassa pizzeriassa Fat Olivesissa.


Flagstaffin jälkeen oli vuorossa jälleen paluu alavammille maille nauttimaan Arizonan kesän lämmöstä. Suuntasimme etelään kohti osavaltion pääkaupunki Phoenixia. Matkasuunnitelmassamme oli varattuna vain yhden yön majoitus Phoenixissa. Seuraavaksi yöksi oli tarkoitus jatkaa etelämmäs Tucsoniin. Sen lähellä sijaitsevassa Saguaro-kansallispuistossa kun olisi takuuvarmasti jättimäisiä saguarokaktuksia.
Phoenix
Asukasluku 1,4 miljoonaa
Osavaltio Arizona (osavaltion pääkaupunki)
Vierailuaika 21.7.-23.7.
Päivän ylin lämpötila 44°C
Yön alin lämpötila 31-33°C

Noin tunti ennen Phoenixia alkoivat tienvarren kukkulat jo olla täynnä valtavia saguaroja. Niinpä perillä teimme muutoksen suunnitelmaan. Peruimme Tucsonin majoituksen ja varasimme tilalle toisen yön Phoenixin majapaikassamme Sheratonista.
Scottsdale
Asukasluku 217385
Osavaltio Arizona
Vierailuaika 21.7.

Phoenixissa kävimme ennen Sheratoniin majoittumista lounaalla Scottsdalen vanhassakaupungissa. Scottsdale on oma kaupunkinsa, mutta käytännössä se on kuin Phoenixin lähiö. Vanhakaupunki oli ihan hauskan näköinen, vaikka se onkin pääosin enemmän vanhan näköiseksi tehty kuin oikeasti vanha.
Sheraton Grand Phoenix
Yön keskihinta 162,99€
Aamiainen kyllä
Wifi kyllä (nopeus sisään/ulos 7,96Mb/ 7,62Mb)
Pysäköinti $30 (palvelupysäköinti)
Muita maksuja -
Phoenixissa ei tarvinnut enää palella. Lämpötila oli jo lounasaikaan reilusti yli 40 asteessa ja iltapäivän mittaan elohopea kohosi 45 asteen liepeille. Hotellille päästyämme päätimme viettää alkuillan suosiolla sisätiloissa. Valitsimme vastapäisen AMC-ketjun elokuvateatterin ohjelmistosta passelin vaihtoehdon, jonka kävimme katsomassa.

Illalla päädyimme taas pizzalle. Kaupungin ykkösravintola oli Tripadvisorin mielestä Pomo Pizzeria Napoletana. Varsin mainion lätyn he paistoivatkin italialaisessa puu-uunissaan. Intouduimme syömään vielä jälkiruoankin puoliksi. Lopuksi paikan omistaja tuli pöytään juttelemaan ja tarjoamaan kotitekoista kermaista limoncelloa, joka oli superhyvää.

Ruokailun aikana ilmastoidussa tilassa ehti jo unohtua ulkona vallitseva lämpötila. Auringon jo laskettua hotellille kävellessämme kadut ja rakennukset suorastaan hohkivat kuumuutta. Lämpötila tuskin oli ehtinyt muutenkaan laskea juuri 40 astetta alemmas. Aivan mahtava ilmasto!


Seuraavana päivänä kävimme jo ennen lounasta katsomassa taas leffan edelliseltä päivältä tutussa teatterissa. Nämä kaksi leffaa olivat meille ensimmäinen kokemus ulkomailla elokuvissa käymisestä. Hetkisen joutui lippuja ostaessa ihmettelemään, kun istumapaikkaa ei saanutkaan valita itse. Näkyy olevan tapana näissä teattereissa, että paikka valikoituu vasta saliin mentäessä. Olimme aina ensimmäisten joukossa, joten valinnanvaraa oli hyvin. Lisäksi molemmilla kerroilla sali oli vähintään puolityhjä.

Elokuvan ja lounaan jälkeen oli lämpötila taas kivoissa 45 asteen lukemissa, joten oli aika lähteä vähän kiertämään ja katselemaan keskustaa. Lenkki jäi aika lyhyeksi, sillä pitemmälle kierrokselle olisi tarvittu vettä enemmän kuin reppuun mahtui. Eikä tuo keskusta kovin suuri edes ollut. Nähtävyydetkin olivat lähinnä korkeita toimistotaloja.


Palasimme hotellille ja nappasimme auton mukaan. Sillä köröttelimme kaupungin laidalle Desert Botanical Gardeniin tutustumaan aavikon kasveihin. Paikka oli hieno ja kaktuksia ja muita suomalaisittain varsin eksoottisia kasveja oli paljon nähtävänä. Ilmeisesti keväisin paikka on vielä upeampi, kun iso osa kasveista on kukassa. Keskellä kesää kukkivia kasveja oli vain joitain.

Palasimme keskustaan yhden ostarin kautta. Ennen hotellia kävimme vielä CityScape-ostarilla keskustassa Five Guysilla syömässä. Ostarin parkkihallissa saa pitää autoaan ilmaiseksi kahden tunnin ajan, jos käyttää rahaa liikkeissä. Pitää vain muistaa pyytää parkkilippuun leima kassalta. Myös Five Guysilla ruokailu oikeutti ilmaiseen pysäköintiin.


Phoenixista matkamme jatkui takaisin pohjoiseen. Seuraava kohteemme oli Sedona, joka on tunnettu punaisista kallioistaa sekä hihhulihippien voimapyörteistä (eng. vortex). Me olimme kiinnostuneita lähinnä ensin mainituista aiheista. Jo matka kaupunkiin tarjosi upeita maisemia tien kiemurrellessa ylös alas rinteitä.
Sedona
Asukasluku 10031
Osavaltio Arizona
Vierailuaika 23.7.
Päivän ylin lämpötila 37°C
Yön alin lämpötila 24°C

Olimme perillä Sedonassa niin aikaisin, ettei huoneemme Sky Ranch Lodgessa ollut vielä valmiina. Kävimmekin ensin ihailemassa näkymiä hotellin nurkalla sijaitsevalla näköalapaikalla ja jatkoimme sitten matkaa kaupungin keskustaan. Siellä hyppäsimme turistibussiin, joka kierrätti meitä ympäri keskustaa. Kierros sisälsi myös käynnin kallion reunalle rakennetulla kappelilla. Maisemat kappelin nurkalta olivat kyllä varsin mainiot. Matkan aikana opas kertoili kaupungin historiasta ja nykypäivästä.

Sky Ranch Lodge
Yön keskihinta 138,28€
Aamiainen ei
Wifi kyllä (nopeus sisään/ulos 0,57Mb / 0,09Mb)
Pysäköinti ilmainen
Muita maksuja -

Kierroksen jälkeen kävelimme vielä aikamme keskustassa ja palasimme kirjautumaan hotelliin. Asetuttuamme taloksi palasimme kaupunkiin. Vähän ennen auringonlaskua palasimme näköalapaikalle, jossa olikin hieno näytös menossa. Kaupungin taustalla kohoavien kallioiden takana ukkonen jyrähteli ja saimme ihaille upeaa salamointia itse kuitenkaan kastumatta.


Auringon laskettua kävimme vielä kaupungissa syömässä paikallisia erikoisuuksia Cowboy Clubilla.


Sedonasta matkamme jatkui jälleen pohjoiseen, tällä kertaa kohti Grand Canyonia, joka oli yksi matkamme pääkohteista. Olimme käyneet tätä luonnon ihmettä katsomassa jo kaksi vuotta aiemmin toisella roadtripillä, mutta silloin emme nähneet juuri mitään ikävästi ajoittuneen ukkosmyrskyn vuoksi. Tällä kertaa olimme varanneet hieman enemmän aikaa vierailuun vastaavan ongelman välttämiseksi.
Williams
Asukasluku 3023
Osavaltio Arizona
Vierailuaika 24.7.
Sedonasta matkamme jatkui ensin pohjoiseen aivan Flagstaffin nurkille ja sieltä interstate 40 länteen päin Williamsin kaupungin kulmalle. Williamsissa yövyimme yhden yön Grand Canyonin retkellämme kaksi vuotta aiemmin. Matkamme aikana kyseessä oli siis ensimmäinen ennalta tuttu paikka. Hurautimme suoraan Williamsin keskustaan lounaalle kaupungin ykkösravintolaksi Tripadvisorissa arvioituun Red Raveniin (näkyi viimeisimmän tarkistuksen hetkellä olevan sijalla kolme). Mainiot salaattiannokset nautittuamme starttasimme kohti Grand Canyonia. Sään osalta luvassa oli deja-vu -kokemuksia, mutta niistä kerron lisää tarinan seuraavassa osassa.



Tuohon alimmaksi olen laittanut kartan ajoreitistämme Monument Valleysta Tusayanin kaupunkiin lähelle Grand Canyonia. Reitti on kerätty Android-puhelimellani.

Seuraavaksi: osa 19: Grand Canyon
Takaisin alkuun: Route 66 roadtrip 2016

Joitain hintoja:
Majoitus Holiday Inn Canyon de Chellyssä (1 yö sisältäen aamiaisen): 136,50€
Lounas Junction Restaurantissa: $15,78 / henkilö
Illallinen Denny'sissä: $16,10 / henkilö
Gallona (3,8 litraa) bensiiniä Shellillä: $2,52 (0,62€ / litra)

Pääsymaksu Petrified Forest -kansallispuistoon: $20 / autokunta
Lounas Mr. Maestasissa: $10,95 / henkilö
Pääsymaksu meteoriittikraaterille: $18 / henkilö

Majoitus Drury Inn & Suites Flagstaffissa (2 yötä sisältäen aamiaisen): 321,72€
Illallinen 1899 Bar & Grillissä: $23,65 / henkilö
Lounas Toasted Owl Cafessa: $20,98 / henkilö
Illallinen Fat Olives Pizzeriassa: $25,36 / henkilö

Lounas ja jäätelöt Sugar Bowlissa: $15,65 / henkilö
Lippu iltanäytökseen AMC 24 -elokuvateatterissa: $10,18 / henkilö
Illallinen Pomo Pizzeriassa: $21,05 / henkilö
Majoitus Sheraton Grand Phoenixissa (2 yötä sisältäen aamiaisen): 310,08€
Palvelupysäköinti Sheraton Grand Phoenixissa: $30 / päivä
Lippu aamupäivän näytökseen AMC 24 -elokuvateatterissa: $5,42 / henkilö
Lounas Corner Bakery & Cafessa: $11,49 / henkilö
Gallona (3,8 litraa) bensiiniä Chevronilla: $2,30 (0,56€ / litra)
Pääsymaksu Desert Botanical Gardeniin: $22 / henkilö
Illallinen Five Guysilla: $11,65 / henkilö

Lounas Wendy'sillä: $9,45 / henkilö
Majoitus Sky Ranch Lodgessa (1 yö, ei aamiaista): 138,28€
Pieni jäätelö Black Cow Coffeessa: $3
Kiertoajelu Sedonassa Red Rock Magic Trolleylla: $15 / henkilö
Illallinen Cowboy Clubilla: $32,40 / henkilö
Aamiainen Wildflower Bread Companyssa: $10,81 / henkilö

Lounas Red Ravenissa: $19,71 / henkilö

Ei kommentteja