Route 66 roadtrip 2016, osa 6: Tulsa

Edellinen osa: osa 5: Kansas, seuraava osa: osa 7: Arkansas

Kansasin osavaltion kaakkoiskulman läpi ajettuamme jatkoimme matkaa Oklahoman puolella kohti osavaltion öljypääkaupunki Tulsaa. Ajoimme nopeinta reittiä, mikä tarkoitti ennen pitkää siirtymistä suurelle interstatelle. Oklahomassa interstatella nopeusrajoitus on 75 mailia tunnissa. Tässä vaihdissa eivät rekat enää ohittele, vaan pääsee itse ohittelemaan rekkoja.


Miamin (samat nimet joka osavaltiossa) laidalla moottoritielle päästyämme olikin varsin pian vuorossa ensimmäinen tietulli. Oklahoma ylipäänsä oli ainoa osavaltio, jossa tietulleja maksoimme, yhteensä kolme kertaa. Reittimme osavaltioista Texasissa ja Kaliforniassa olisi myös tulleja ollut käytössä, mutta onnistuimme ne kiertämään Googlen navigaattorin ystävällisellä avustuksella.


Koska matkaa oli varsin pitkästi, jatkoimme interstatella ilman pysähdyksiä. Ensimmäinen varsinainen kohde oli jo varsin lähellä Tulsaa. Pysähdyimme Catoosan kaupungin liepeille vilkaisemaan sinistä valasta. Nämä "maailmankuulut" route 66 -nähtävyydet eivät ole ihan enää nykyaikaisen ADHD-ihmisen standardit täyttäviä. Siksi ne sopivatkin meille niin hyvin. Valas oli hieno ja sen selästä olisi voinut kalastaa, jos sellaista sattuisi harrastamaan.
Catoosa
Asukasluku 7159
Osavaltio Oklahoma
Vierailuaika 28.6.

Loppu matka Tulsaan sujui ilman pysähdyksiä. Ajoimme suoraan keskustassa sijaitsevaan majapaikkaamme Mayo Hoteliin. Tulsan keskusta on tunnettu punatiilisistä rakennuksistaan. Vuonna 1925 rakennettu hotellimme on yksi niistä. Monia hyviä ja huonoja aikoja kokenut jo purettavaksi aiottu rakennus avautui uudelleen täydellisen remontin jälkeen vuonna 2009. Siellä ovat sittemmin (ja jo aiemmin ennen turmion vuosikymmeniä) yöpyneet jos jonkinmoiset julkimot. Hotelli on saanut nimensä toiselta rahoittajaltaan Cass Mayolta. Hän ja hänen veljensä olivat 1900-luvun alkupuolella tärkeitä hahmoja Tulsassa.


Hotellin rakennus oli kyllä upea niin ulkoa kuin sisältäkin päin. Huone oli keskustahotelliksi tilava ja vähintään mielenkiintoisella hieromistoiminnolla varustettu suihku reissun eksoottisin viritys. Joka tapauksessa suosittelen lämpimästi Mayo Hotelia kaikille Tulsaan eksyville. Sijainti ei voisi keskeisempi olla ja alakerran kahvila Topeca tarjoaa todella hyvää kahvia. Erityisesti todella maukasta jäälattea jäimme muistelemaan kaiholla.
Tulsa
Asukasluku 403505
Osavaltio Oklahoma
Vierailuaika 28.6.
Päivän ylin lämpötila 36°C
Yön alin lämpötila 23°C

Tulsan keskusta ei ole erityisen mielenkiintoinen kohde. Siellä on tosiaan jonkin verran näitä punatiilisiä rakennuksia, mutta niitäkään ei ole mitenkään huomattavan paljon. Paikan jazz-aiheinen museo olisi voinut olla mielenkiintoinen, mutta olisimme ehtineet sinne vain juuri ja juuri ennen sulkeutumista, joten sekin jäi.
The Mayo Hotel
Yön keskihinta 137,11€
Aamiainen ei
Wifi kyllä (nopeus sisään/ulos 4,87Mb / 6,69Mb)
Pysäköinti $20 (palvelupysäköinti)
Muita maksuja -

Lopulta kävimme syömässä illallista Brady Arts Districtiksi kutsutulla alueella junaradan toisella puolella. Alueella oli paljon seinämaalauksia. Illallispaikaksi valikoitui The Tavern, joka osoittautui ihan mainioksi paikaksi. Arviot eri foorumeilla olivat saman suuntaisia.


Kävellessämme takaisin hotellille aurinko oli laskemassa ja värjäsi maiseman kauniisti. Biisoneiden ja muiden Oklahoma-aiheiden siluetit sillankaiteessa pääsivät hienosti esiin oranssin möllykän paistaessa sen läpi.


Hotelliyön hintaan ei kuulunut aamiaista. Emme jaksaneet aamulla lähteä merta edemmäs kalaan, vaan hilpaisimme suosiolla hotellin alakerrassa sijaitsevaan Boiler Room -ravintolaan aamiaiselle. Listalta löytyi hyvää syötävää ja palvelu oli erittäin ystävällistä. Nappasimme vielä Topecasta törkeän hyvän kahvin matkaevääksi valet-kaverin kipaistessa automme oven eteen valmiiksi.

Seuraavaksi oli aika sanoa hyvästit niin Tulsalle kuin myös valtatielle 66. Jälkimmäiselle tosin olimme palaamassa takaisin hieman etelämpänä Oklahomassa myöhemmin. Otimme suunnan nyt kohti Oklahoman itäistä naapuria Arkansasia. Ylimääräinen rockin, bluesin ja jazzin synnynseuduille vievä sivuretkemme oli alkamassa. Ensimmäinen kiintopiste oli Memphis ja seuraavana New Orleans. Paluumatka oli tarkoitus taittaa halki valtavan Texasin. Huh huh, melkoinen matka edessä, toivottavasti persaus kestää. Onneksi aikaakin tähän harharetkeen oli varattuna liki kaksi viikkoa.

Enää emme edes haikailleet pienempien teiden perään, vaan suosiolla hyökkäsimme interstatelle posottamaan reipasta matkanopeutta. Tietulli lankesi taas maksettavaksi. Nähtävästi aina kannattaa pyytää kuitti mukaan tietullipisteellä. Teimme nimittäin vähän myöhemmin pienen poikkeaman reitiltä tankkaamaan autoa ja palatessamme interstatelle jouduimme kilauttamaan pari kolikkoa tietullissa. Kuitin kanssa olisi varmaankin maksun voinut jättää tekemättä.


Ainakin näitä manuaalisesti hoidettavia tietulleja varten kannattaa muuten varata pikkurahaa mukaan. Dollarin setelit ja 25 sentin kolikot ovat tarpeen. Miehitetyillä maksupisteillä saa toki isommastakin rahasta takaisin, mutta tasarahalla homma hoituu nopeiten. Joissain pisteissä on erilliset kolikkolinjat, joissa automaatti hoitaa rahastuksen. Tällöin sopiva valuutta koostuu 25 sentin kolikoista.

Lähellä Fort Smithiä osavaltio vaihtui Arkansasiksi. Maisema oli edelleen paikoin metsäistä, paikoin peltomaata. Suurta muutosta ei maisemissa siis tapahtunut. Vaan näistä maisemista kerron sitten lisää seuraavassa osassa.

Alla näkyy kartta ajoreitistämme Kansasin osavaltion rajalta Tulsaan ja edelleen Tulsasta Arkansasin osavaltion rajalle. Reitti on kerätty Android-puhelimmellani.

Seuraavaksi: osa 7: Arkansas
Takaisin alkuun: Route 66 roadtrip 2016

Joitain hintoja:
Majoitus Mayo Hotellissa (1 yö, ei aamiaista): 137,11€
Palvelupysäköinti Mayo Hotellissa: $20 / yö
Tietulli tiellä I44 välillä Miami-Tulsa: $3,25
Illallinen The Tavernissa: $28,10 / henkilö
Jäälatte Topeca-kahvilassa: $5
Aamiainen Boiler Roomissa: $18,74 / henkilö
Tietulli tiellä 351 välillä Tulsa-I40: $1,50
Tietulli tiellä I40: $1,50

Ei kommentteja