Route 66 roadtrip 2016, osa 10: New Orleans

Edellinen osa: osa 9: Mississippiseuraava osa: osa 11: Austin

Saavuimme New Orleansiin edellisestä majapaikastamme jo lounasaikaan. Mississippin pääkaupungin lähellä sijainnut majapaikkamme ei ollut laisinkaan onnistunut valinta, mikä houkutteli nopeasti liikkeelle. Huonetta ei vielä niin aikaisin ollut tarjolla hotellissamme Drury Inn & Suitesissa, joten jätettyämme auton ja matkatavarat hotellin hoteisiin, jalkauduimme kaupungille.


Huonetta odotellessamme kävimme lounaalla ja pienellä kierroksella kaupungilla. Aurinkorasva oli unohtunut matkalaukkuun, joten pysyttelimme varjossa ja sisätiloissa mahdollisimman paljon. Olimmehan kaksi ensimmäistä viikkoa matkastamme jo selvinneet onnistuneesti polttamatta nahkaamme. Aurinko porotteli New Orleansissa hyvin kuumasti.


New Orleans
Asukasluku 378715
Osavaltio Louisiana
Vierailuaika 2.7.-5.7.
Päivän ylin lämpötila 34-36°C
Yön alin lämpötila 28-29°C

Asetuttuamme lopulta taloksi majapaikkaamme lähdimme taas liikkeelle, tällä kertaa kohti kaupungin vanhinta aluetta ranskalaista korttelia. New Orleanshan on alunperin ranskalaisten perustama kaupunki, joka useiden eri isäntien kautta päätyi lopulta USA:lle Louisianan oston myötä vuonna 1803.
Drury Inn & Suites New Orleans
Yön keskihinta 185,14€
Aamiainen kyllä
Wifi kyllä (nopeus sisään/ulos 9,34Mb / 1,97Mb)
Pysäköinti $28
Muita maksuja -

Bourbon Streetillä oli hyvä hulina päällä jo alkuillasta. Pari korttelia tätä hullunmyllyä katseltuamme siirryimme viereiselle Royal Streetille, jossa oli paljon miellyttävämpää. Kävelimme kaupungin tunnetuimpaan puistoon Jackson Squarelle, joka valitettavasti oli jo suljettu siltä päivältä. Sunnuntaisin puisto kun suljetaan jo klo 17. Arkisin ja lauantaina aukiolo on tunnin pitempi. Loppu ilta kului ranskalaisessa korttelissa kierrellessä. Pitkä viikonloppu näkyi sunnuntai-illan tunnelmassa, kun maanantain kansallispäivä tarjosi ylimääräisen vapaan. Meteliä kaduilla riitti ja autostereoita huudatettiin pitkälle aamuyöhön.


USA:n kansallispäivän viettämiseen muutoinkin biletyskaupunkina tunnettu ilmapiiriltään rento New Orleans on hyvä paikka. Tämän olimme ottaneet huomioon yhtenä tekijänä matkan ajankohtaa valitessamme. New Orleansin ilotulitusta pidetään yleisesti yhtenä parhaista, mitä kansallispäivänä tarjolla on. Tavoitteenamme olikin etsiytyä joen rannalle sopivaan paikkaan ihailemaan esitystä.


New Orleans on jazzin syntymäpaikka. Siksipä päätimme aloittaa kansallispäivän ohjelman jazz-risteilyllä Missippijoella. Lounaan sisältänyt risteily tapahtui Natchez-höyrylaivalla. Ruoka oli normaalia noutopöytätasoa. Jazz-bändi vastasi tunnelmasta. Maisemat olivat ehkä vähän tylsät lukuunottamatta aivan kaupungin lähitienoota. Louisiana on kuitenkin teollisuusvaltainen osavaltio. Monenmoista teollisuuslaitosta olikin joen varrella nähtävänä.


Parhaat näkymät tarjoutuivat kääntöpaikan jälkeen takaisin kaupunkia kohti matkatessamme. Istuimmekin ulkokannella maisemia ihaillen sisällä esiintyvän jazz-bändin soiton kuuluessa kaiuttimien kautta taustalla. Bändi soitti tuttuja kappaleita sekä muutamia harvinaisuuksia, kuten hupaisan I Love to Go Swimmin' with Women. Helteisenä kesäpäivänä tällainen 2,5 tunnin jokiveneajelu oli mitä mainiointa tekemistä.


Risteilyn jälkeen jalkauduimme taas kaupungille. Kävelimme Jackson Squarelle, joka oli tällä kertaa auki. Kiertelimme edelliseltä illalta tutuilla nurkilla, jotka näyttivät päivänvalossa vähän erilaisilta. Pysähdyimme nauttimaan paikallista leivonnaista beignetiä Cafe Beignetiin Royal Streetille. Maultaan ehkä lähinnä tippaleipää muistuttava leivonnainen oli ihan kiva kerran kokeilla.


Illalla lähdimme uudelle kierrokselle kaupungille. Illalliseksi söimme paikallisia erikoisuuksia Gumbo Shopissa. Sen jälkeen valuimme pikkuhiljaa Woldenbergin puistoon joen rannalle odottamaan ilotulitusta. Kahdelta jokiproomulta ammuttu kaksintaisteluksi nimetty ilotulitus oli upea. Tosin kaksintaistelu tarkoitti tässä vain sitä, että molemmilta proomuilta ammuttiin täysin samanlainen setti raketteja. Tämän ansiosta ilotulitus näkyi laajemmalle alueelle. Hyvän katselupaikan löytäminen kävikin huomattavan helposti.


Seuraavana päivänä päätimme tutustua vähän etäämmällä sijaitseviin alueisiin. Ostimme ratikkaliput ja hyppäsimme St. Charles Avenuen ratikkaan kohti vihreää Garden Districtiä. Piipahdimme vanhalla Lafayette Cemetery no 1 -hautausmaalla ja kävelimme sitten kierroksen alueen hienoja asuintaloja ihaillen. Lämpimänä kesäpäivänä Garden District on todella upea alue päämäärättömään vaelteluun. Alueella asuu ja on asunut monia kuuluisia ihmisiä. Tarjolla onkin opastettuja kävelykierroksia, joilla tunnetuimpiin taloihin tutustutaan tarkemmin. Me tyydyimme omatoimiseen kävelyyn. Onneksi useiden talojen kohdalla oli infotauluja, joista talon tarinan saattoi lukea.


Lounaspaikaksi olimme valinneet yhden kaupungin parhaina pidetyistä po-boy-leipiä tarjoavista ravintoloista Mahony's Po-Boy Shop. Tämä alunperin köyhien eväs (po-boy = poor boy = köyhä poika) on yksi New Orleansin tunnetuimpia herkkuja. Sekä perinteinen paahtopaistitäytteinen että katkarapuversio olivat molemmat erinomaisia.


Alkuillasta hyppäsimme jälleen raitiovaunuun ja suuntasimme kohti musiikkiravintoloistaan tunnettua Frenchmen Streetiä. Siellä jazz-bändit soittavat iltapäivästä aamuyöhön. Suuntasimme Spotted Cat -klubille, jossa bändi oli juuri aloittamassa. Tarkistin bändin nimen, mutta sillä ei löytynyt mitään netistä, eikä nimi näinollen jäänyt myöskään mieleen. Klubille ei ole pääsymaksua, mutta jokaista settiä kohti on ostettava vähintään yksi juoma. Bändi myös kiertää salia tippiämpärin kanssa setin jälkeen. Nautimme oluet kuunnellen yhden setin verran mainiota soitantaa, pudotimme setelin tipiksi ja poistuimme sitten tutustumaan muutoin tähän osaan kaupungista.


Seuraavana aamuna oli aika heittää hyvästit New Orleansille ja lähteä ajamaan länteen kohti manner-USA:n suurinta osavaltiota Texasia. Matka kulki aluksi jälleen rämealueella siltaa pitkin. Sisämaan puolella tien vasemmalla puolella taivas oli hyvin synkkä, kun taas oikealla puolella meren suunnalla taivas oli kirkas ja aurinko paistoi. Lisää matkan seuraavista vaiheista on luvassa tarinan seuraavassa osassa.


Seuraavaksi: osa 11: Austin
Takaisin alkuun: Route 66 roadtrip 2016

Joitain hintoja:
Majoitus Drury Inn & Suitesissa (3 yötä sisältäen aamiaisen): 637,21€
Palvelupysäköinti Drury Inn & Suitesissa: $28 / yö
3 vrk Jazzy Pass -matkalippu ratikoihin ja busseihin: $9
Lounasristeily höyrylaiva Natchezilla: $42 / henkilö
Jäälatte ja beignetit Cafe Beignetissä: $8 / henkilö
Illallinen Gumbo Shopissa: $50,31 / henkilö
Lounas Mahony's Po-Boi Shopissa: $21,50 / henkilö

Ei kommentteja