Route 66 roadtrip 2016, osa 3: Saint Louis

Edellinen osa: osa 2: Illinois, seuraava osa: osa 4: Missouri

Matkamme jatkui Mississippi-joen yli Illinoisin osavaltiosta Missourin osavaltion puolelle Saint Louisin kaupunkiin. Ylitimme joen vuonna 1910 valmistunutta McKinleyn siltaa pitkin. Pian ajelimmekin jo Market Streetillä kohti arkkitehti Eero Saarisen suunnittelemaa kaupungin tunnetuinta maamerkkiä, USA:n korkeinta momumenttia Gateway Archia. Olen lukenut, että kaari on huomattavasti vaikuttavampi luonnossa kuin kuvissa. Asian tila kävi pian selväksi, kun iltapäivän upeassa valossa kaari kuin sulautui siniseen taivaaseen. Yrityksistä huolimatta tämä tunnelma ei kuviin tarttunut.

Saint Louis
Asukasluku 319294
Osavaltio Missouri
Vierailuaika 25.6.-27.6.
Päivän ylin lämpötila 36°C
Yön alin lämpötila 22°C

Majoituimme kaupungin keskustan Magnolia Hoteliin. Paikka vaikutti päällisin puolin todella upealta. Saapuminen hotelliin sujui mainiosti, alkaen palvelupysäköinnistä. Valet-pysäköintiin tottuu helposti, on se niin vaivatonta. Hotellissa kaikki sujui muutoinkin hienosti, aamiainen oli mainio ja palvelu pelasi erinomaisesti. Myös hotellin sijainti keskellä kaupunkia oli hyvä.
Magnolia Hotel
Yön keskihinta 236,41€
Aamiainen kyllä
Wifi kyllä (nopeus sisään/ulos 2,98Mb / 2,61Mb)
Pysäköinti $28 (palvelupysäköinti)
Muita maksuja -
Asetuttuamme taloksi jalkauduimme kaupungille. Hämmästykseksemme lauantai-iltana keskustan kahvilat olivat jo viiden aikaan sulkeneet ovensa. Ihmisiä ei juuri näkynyt liikkeellä. Sadettakin tuli muutama pisara silloin tällöin. Paremman tekemisen puutteessa hyppäsimme keskustan nähtävyyksiä kiertävän bussin numero 99 kyytiin. Hyppäsimme pois rautatieasemalla ja kävelimme takaisin hotellille päin. Matkalla osuimme puistoon, jossa oli paljon ihmisiä liikkeellä. Selvisi, että kaupungissa oli Pride-tapahtuma meneillään ja siihen liittyvä markkinameininki oli kyseessä.


Ostimme puistosta vesipullot, kun mukana ollut pullo oli tullut jo juotua tyhjäksi. Jäistä kaivetut pullot olivat märät, mutta onneksi nuori mies jakoi pullonviilentimiä. Kun pullon tunki sellaisen sisälle, ei kosteus enää haitannut. Pian huomasimme viilentimien mainostavan paikallisen Priden yhtä pääsponsoria tuholaistorjunta-ainevalmistaja Monsantoa. Mainos kannusti tutustumaan geenimuuntelun puolesta puhuvaan nettisivustoon. Jep, maatalousvaltaisessa osavaltiossa selvästi olimme edelleen liikkeellä.

Matkalla hotellille söimme burgerit sporttibaarihenkisessä Over/Under Bar & Grillissä, kun muitakaan vaihtoehtoja ei ihan hirveästi tullut vastaan. Burgerit olivat ihan kelvolliset.


Seuraavana päivänä päätimme aamiaisen ja pienen kävelyn jälkeen suunnata seuraamaan Pride-kulkuetta. Keli oli mitä upein, lämpöä oli jo puolen päivän aikoihin yli 30 astetta ja aurinko porotti kuumasti. Ei todellakaan tarvinnut palella. Kulkue oli hieno, mutta viidenkympin suojakertoimesta huolimatta emme uskaltaneet siinä paahteessa seisoskella paikoillamme reilua tuntia pidempään.


Suuntasimme kulkumme kohti Mississippi-jokea ja Gateway Archia. Monumentti kuuluu Jefferson National Expansion Memorial -puistoon, joka on kansallispuistoja hallinnoivan National Park Servicen hoidossa. Tämä USA:n läntistä laajentumista, ja Saint Louisin keskeistä roolia siinä, kunnioittava puisto oli remontissa. Homma oli vähän jäljessä aikataulustaan.

Remontin vuoksi kaarelle ei päässyt ihan suorinta reittiä. Olimme ostaneet liput kaaren huipulle jo edellisenä iltana netistä. Lippua ostettaessa valitaan vierailuaika. Sisäänkäynti tapahtui maan alta, jonne sai saapua korkeintaan puoli tuntia ennen lipussa mainittua vierailuaikaa. Olimme paikalla sopivassa aikataulussa. Turvatarkastus sujui nopeasti. Omaa aikaamme odotellessamme tutustuimme paikan matkamuistomyymälään.


Kyytejä kaaren huipulle lähti tasaisin väliajoin. Näyttötaululla kerrottiin selvästi, milloin kunkin lähtöajan porukan oli aika siirtyä jonoon. Matka huipulle tapahtuu ahtaissa hissikopeissa, joihin kuhunkin mahtuu viisi ihmistä. Tilat huipullakaan eivät ole erityisen hulppeat. Ihailimme aikamme näkymiä noin 190 metristä ikkunoiden läpi molempiin suuntiin.


Laskeuduttuamme takaisin maan pinnalle päätimme käväistä jokilaiva-ajelulla Mississippillä, kun kerran lähellä jokea olimme. Kaaren huipulta olimme nähneet näitä laivoja liikkeellä. Ostimme liput seuraavaan laivaan ja haukkasimme vähän välipalaa laiturin kahvilassa. Siinä odotellessa synkät pilvet vyöryivät kaupungin yli.


Laivaan päästessämme vettä alkoi tulla taivaan täydeltä ja ukkonen jyrähteli. Laiva odotteli vartin verran kelin rauhoittumista ennen kuin pääsimme liikkeelle. Sade päättyi pian kokonaan ja pääsimme ihailemaan maisemia ulkokannelta käsin. Tykkään katsella kaupunkeja vesiltä käsin aina kun mahdollista. Ei ollut turha reissu tälläkään kertaa, vaikka taivas olikin varsin synkkä. Näimme useammankin hienon joen yli kulkevan sillan matkan aikana.

Päätimme suunnata illaksi tutustumaan Delmar Loopin alueeseen, joka on jonkinlainen iltaelämän keskus. Kaupungin metro näytti vievän perille, joten suuntasimme lähimmälle asemalle. Ehdimme jo ostaa liput ennen kuin kuulimme teknisiä ongelmia pahoittelevan kuulutuksen. Lopulta jouduimme odottelemaan metroa puolisen tuntia. Onneksi kyyti kuitenkin saapui ja pääsimme matkaan. Todellisuudessa kulkuväline ei ollut metro, vaan osittain maan alla kulkeva raitiovaunu.


Perillä tienoo näytti hieman rähjäiseltä. Aseman nurkilla norkoili kaikenlaista jannua. Tosin vartijoitakin oli paikalla useampia. Rähjäistä tunnelmaa alleviivasi se, että aseman tienoo oli pääosin rakenteilla. Alueella kulkeva raitiovaunulinjakaan ei ollut vielä käytössä. Hetken Delmar Boulevardia länteen päin käveltyämme alkoi alue näyttää jo viihtyisämmältä.

Jalkakäytävään oli upotettu kaupungin kuuluisuuksien nimillä varustettuja tähtiä vähän Hollywood Walk of Famen tapaan. Kaikki nimet eivät sanoneet mitään, mutta löytyihän sieltä tuttujakin, kuten Tina Turner. Chuck Berry oli saanut ihan patsaankin alueelle.


Ravintoloiden lisäksi Delmar Boulevardin varrelta löytyi mm. Pageant-klubi, joka mainosti syksyllä esiintymään saapuvaa Slayeria (lämppäreinä Anthrax ja Death Angel). Ei paha. Lopulta päädyimme illalliselle Salt+Smoke -ravintolaan. Erityisesti barbequeta ja bourbon-viskejä mainostava ravintola osasi kyllä liha-asiat hoitaa mallikkaasti. Niin burgeri kuin naudan brisketitkin olivat erinomaisia.

Paluumatkalla metrovaunuun eksyi itsensä kanssa väittelevä tumma nuorimies, joka oli liikkeellä toppatakissa hellesäästä huolimatta. Kaverin käytös kävi matkan edetessä koko ajan aggressiivisemmaksi. Meitä ei siis harmittanut lainkaan, kun hän jäi jo muutama asema aikaisemmin pois kyydistä. Perillä hotellilla laitoimme kimpsumme ja kampsumme kasaan, sillä aamulla oli aika jatkaa matkaa syvemmälle Missourin osavaltioon. Mutta se onkin taas eri tarina se.

Seuraavaksi: osa 4: Missouri
Takaisin alkuun: Route 66 roadtrip 2016

Joitain hintoja:
Majoitus Magnolia Hotelissa (2 yötä sisältäen aamiaisen): 472,82€
Palvelupysäköinti Magnolia Hotellissa: $28 / yö
Päivälippu bussilinjalle 99 (downtown trolley): $5 / henkilö
Illallinen Over/Under Bar & Grillissä: $19,25
Lippu Gateway Archin huipulle: $13 / henkilö
Lippu tunnin jokilaivaristeilylle: $20 / henkilö
Illallinen Salt+Smoke:ssa: $17,53

Ei kommentteja