Route 66 roadtrip 2016, osa 1: Chicago

Edellinen osa: Route 66 roadtrip 2016, seuraava osa: osa 2: Illinois

Matkamme alkoi Chicagosta, USA:n kolmanneksi suurimmasta kaupungista. Chicago sijaitsee Michiganjärven rannalla Illinoisin osavaltiossa. Onneksemme Finnair oli ottanut Chicagon kesäkohteekseen tarjoten meille suoran lennon perille. Kun suorakin lento kesti yli kahdeksan tuntia, emme edes harkinneet muita vaihtoehtoja. Hieman edullisemmin olisi toki päässyt yhdellä tai kahdella vaihdolla, mutta hintaero ei onneksi ollut valtava.

Chicago
Asukasluku 2,7 miljoonaa
Osavaltio Illinois
Vierailuaika 19.6.-23.6.
Päivän ylin lämpötila 25-33°C
Yön alin lämpötila 19-23°C
Lento laskeutui siinä vähän yli puoli seitsemän illalla paikallista aikaa kaupungin suuremmalle O'Haren lentokentälle. Hämmästykseksemme maahantulomuodollisuudet olivat ehdottomasti jouheimmat näkemämme Amerikkaan saavuttaessa. Ainoana pienenä ohjelmanumerona jouduimme kaikkien matkatavaroiden läpivalaisuun kentältä poistuessamme. Kassiin oli unohtunut lennolla syömättä jäänyt eväsbanaani. USA:han ei tosiaankaan saa tuoda maataloustuotteita. Tätä valvotaan koiravoimin lentokentillä.



Majoituimme ydinkeskustaan Loopin alueelle uutukaiseen Virgin Hoteliin. Kyseessä on Virgin-imperiumin hotelliketjun ensimmäinen piste, joka valmistui alkuvuodesta 2015 vuonna 1928 rakennettuun vanhaan pankkirakennukseen. Hyödynsimme hotellivarauksessamme aiempien reissujen myötä Hotels.comin kanta-asiakastilillemme kertyneet kaksi ilmaista yötä. Loopin alueen nimi tulee muuten alueella rinkulan tekevistä L-junan kiskoista. Tämä Chicagon metron vastine kulkee pääosin katutason yläpuolella sillalla ihan ulkosalla. Matka kentältä hotellille taittui taksilla ja se kesti lähes tunnin.
Virgin Hotels Chicago
Yön keskihinta 288,55€
Aamiainen ei
Wifi kyllä (nopeus sisään/ulos 54,32Mb / 46,34Mb)
Pysäköinti $65 (palvelupysäköinti, emme käyttäneet)
Muita maksuja -

Ensimmäisen illan ohjelmaksi riitti ruokailu hotellin alakerrasta löytyvässä Miss Ricky's -ravintolassa. Varsin kasuaalin ravintolan ruoka sopi kuin nenä päähän tilanteeseen, eikä palvelussakaan ollut moittimista. Hyvähän sen jälkeen oli kömpiä pehkuihin nukkumaan aikaeroa pois.


Aamulla päätimme kokeilla hotellin mobiilisovellusta, jolla pystyi hoitamaan kaikenlaisia toimenpiteitä, kuten vaikkapa aamiaisen tilaamisen huoneeseen. Majoituksen hintaan ei aamiaista kuulunut, joten kyseessä oli lisämaksullinen palvelu. Homma sujui hienosti ja aamiainen saapui luvatussa aikataulussa. Virginin hotellien jujuna on ilmeisesti juuri tämä mobiilisovellus. Tämän lisäksi ketju mainostaa nopeaa wifiä, ilmaista myöhempää uloskirjautumista ja kammioiksi (eng. chamber) kutsumiaan huoneita. Kammiot on jaettu kahteen liukuovella erotettuun osaan. Toisessa on sänky ja toisessa kaikki muut. Tämä ratkaisu on ihan kiva. Wifin nopeus osoittautui myös hyväksi.


Aamiaisen jälkeen olikin aika suunnata kaupungille. Kävelimme aluksi läheiseen Millennium Parkiin, joka valmistui viivästysten ja budjetin räikeän ylityksen jälkeen vuonna 2004. Lämpötila oli jo ehtinyt nousta 30 asteen tietämille, mutta taivas oli varsin harmaa. Tarkastimme lempinimellä Papu tunnetun Cloud Gate -veistoksen ja muutamia muita puiston nähtävyyksiä. Taivaalta ryöpsähti pieni sadekuuro, jonka kohdalla päätimme siirtyä lounaalle. Suunnistimme puiston pohjoisreunan lähellä sijaitsevaan Wild Berry Pancakes and Cafe -ravintolaan, joka näytti kivalta. Pienen jonotuksen jälkeen pääsimme pöytään. Ruoka oli hyvää, mutta totesimme pian paikan olevan enemmän aamiaisravintola, joskin lounas kuului myös ohjelmaan. Otimme tämän vinkkinä seuraavaa aamua varten korvan taakse.


Lounaan jälkeen pilvet olivat kaikkoamaan päin ja lopun päivää saimmekin nauttia puistoon tutustumisesta koko ajan kirkastuvassa säässä. Myös Cluod Gatea kävimme katsomassa uudemman kerran. Puistosta löytyi myös aina hauskaa Frank Gehryn arkkitehtuuria. Puiston esiintymislavan kiharat kiiltävät metallipinnat olivat helposti tunnistettavia, samoin kuin hauskasti mutkitteleva kävelysilta kahden puiston välillä.


Toisena päivänä olimme jo kahden nukutun yön jäljiltä vähän reippaampia ja lähdimmekin heti kaupungille aamiaista metsästämään. Suuntasimme aluksi Wild Berryyn, jossa onneksi ei ollut kovin pitkää jonoa. Paikan aamiainen oli erinomainen, vaikka ruuhkaisena aikana ruokaa jouduimmekin hetken odottamaan. Maittavan aamiaisen jälkeen suuntasimme Michigan Avenueta pitkin pohjoiseen päin kohti kaupungin suosituinta vierailukohdetta, Navy Pierin viihdekeskusta.


Matkalla näimme mm. Chicagojoen ja sen rannalla kohoavan hienon Tribune Tower -pilvenpiirtäjän 1920-luvulta. Rakennuksen seinissä on pieniä paloja kuuluisista rakennuksista ympäri maailman. Sopii vain kysyä, miten ne on irroitettu ja kenen luvalla.

Chicago on se alkuperäinen pilvenpiirtäjien koti. Kaupunki houkutteli kunnianhimoisia arkkitehteja vuoden 1871 suuren tulipalon jälkeisen uudelleenrakentamisen aikaan. Tämä johti kohti taivaita kurkottavien rakennusten syntymiseen.


Pierillä ihailimme uudistettua korkeaa maailmanpyörää ja muita härveleitä. Margaritaville olisi tarjonnut juomia mukaanotettavaksi. Siis alkoholia, ei onnistuisi Suomessa. Kävimme myös piipahtamassa laiturin kainalossa sijaitsevalla piskuisella hiekkarannalla, Ohio Street Beachilla. Near North Siden alueen pilvenpiirtäjät näkyvät hienosti rannalta käsin.

Emme kuitenkaan pötkähtäneet rannalle löhöilemään, vaikka keli olisikin ollut siihen toimintaan varsin otollinen. Sen sijaan suuntasimme takaisin Navy Pierille, josta hyppäsimme kaupungin korkeinta rakennusta Willis Toweria kohti lähtevään vesitaksiin. Näkymät joelta olivat upeat, mutta vielä upeammat näkymät oli tarjolla tornista.


Willis Tower (aiemmalta nimeltään Sears Tower) oli maailman korkein rakennus valmistumisestaan vuonna 1973 liki 25 vuoden ajan. 442 metriä korkea torni on edelleen USA:n toiseksi korkein rakennus New Yorkin One World Trade Centerin jälkeen. Paikan erikoisuus on näköalatasanne Skydeck, johon asennettiin vuonna 1992 kauttaaltaan läpinäkyvät näköalaulokkeet. Seisominen läpinäkyvän lattian päällä 412 metrin korkeudella alla näkyvästä katutasosta on kyllä huima kokemus. Näköalatasanteella ei valitettavasti ole tarjolla vapaita näkymiä, vaan joka puolella välissä on lasit. Maisemien ihailua tämä ei toki haittaa, mutta valokuvaamisen kannalta se on huono juttu.


Pikaisen lounaan jälkeen kipaisimme ihailemaan yhtä maailman suurimmista suihkuähteistä, myös Pulmuset-sarjan alkutunnarista tuttua Buckinghamin suihkulähdettä. Korkein vesisuihku oli aluksi pois päältä, mutta hetkisen puistonpenkillä istuttuamme suihkulähde palasi linjoille. Olihan se kyllä korkea.


Virtaa riitti vielä pienelle alkuillan kierrokselle pohjoiseen, joen pohjoispuolen Michigan Avenuelle eli tuttavallisemmin Magnificent Milelle. Tienoo on kaupungin parasta shoppailualuetta. Tarjolla olivat kaikki tyypilliset luksusmerkit. Jätimme pääosin kaupat muille ja tutustuimme mm. enemmän kirkolta näyttävään vesitorniin, joka oli suunnilleen ainoa rakennus, joka selvisi vuoden 1871 tulipalosta. Piipahdimme yhdessä kauppakeskuksessakin sen verran, että ostimme mukaan hotellille Garrettin kuorrutettuja popcorneja. Suosituksen mukaan otimme Garrett Mixin, jossa oli sekä toffee- että juustokuorrutteisia poppareita. Huh huh, mitä tavaraa. Pienin pussi oli liikaa. Kannattaa maistaa, vaikka ei näitä paljoa pysty syömään.


Seuraavaksi päiväksi oli jo sääennusteessa maalailtu sadepilviä. Söimme taas aamiaista Wild Berryssä. Ravintolasta poistuessamme taivaalta putoili jo pari ensimmäistä sadepisaraa. Onneksi meillä oli suunnitelmat selvänä sateen varalle. Suuntasimme reipasta tahtia kohti Art Instituten taidemuseota. Kadunvarsilla oli mainostettu kesän erikoisnäyttelyä, joka keskittyi 1930-luvun laman vaikutuksiin amerikkalaisessa taiteessa. Näyttely sopi matkamme aiheeseen hyvin, olihan kyseinen aikakausi valtatien 66 alkuaikaa. Valtatie vei massatyöttömyyden kurjistamia ihmisiä kohti Kalifornian kultamaata ja luvattua parempaa elämää.


Legendaariset helmet tarkasteltuamme, ja hieman purtavaa museon kahvilassa nautittuamme, oli sade jo tullut ja mennyt. Pääsimme palaamaan hotellille kuivin jaloin. Sen sijaan pienelle ostoskierrokselle hotellilta lähtiessämme sade oli tehnyt paluun. Hotellin ovella päivystävä henkilökunta tarjosi onneksi meille kunnon järeät sateenvarjot. Sade tuli ja meni koko illan, kunnes lopulta illallisella ollessamme alkoi ukkonen tuoden mukanaan aivan tolkuttoman voimakkaita kuuroja. Istuimme kolme varttia pöydässä ruokailun jälkeen odotellen sateen taukoamista ja lopulta päädyimme kaivamaan repusta sadeviitat ja askartelemaan ne päälle. Ulos astuessamme sade kuitenkin loppui kokonaan. Aika tehokkaat sadeviitat.

Hotellilla katselimme Weather Channelia, jolla kerrottiin pahimman ukkosmyräkän kiertäneen Chicagon keskustan eteläpuolelta. Pontiacissa muutama ihminen oli loukkaantunut trailerialueella tornadon osuessa kohdalle. Tieto lisäsi vähän jännitystä seuraavalle päivälle, koska olimme juuri niille tienoille suuntaamassa. Näistä seikkailuista kerron kuitenkin lisää tarinan seuraavassa osassa.

Seuraavaksi: osa 2: Illinois
Takaisin alkuun: Route 66 roadtrip 2016

Muut kirjoitukset aiheesta Chicago:
Chicagon nähtävyyksiä - Willis Tower

Joitain hintoja:
Lennot Helsinki-Chicago, Los Angeles-Lontoo-Helsinki (Finnair/British Airways), Ebookers: 976,56€ (per henkilö)

Taksimatka O'Haren lentokentältä Loopin alueelle: $57,30
Majoitus Virgin Hotels Chicagossa (4 yötä, ei aamiaista): 1040,22€ (kaksi ilmaista yötä vähennetty)
Auton vuokraus, Jeep Renegade, Hertziltä, 48 vrk: $2387,78
Aamiainen Wild Berry Pancakes and Cafessa: $16,01 / henkilö
Burgeriateria Shake Shackissa: $15,83 / henkilö (burger ja  juoma sekä puolet ranskalaisista ja pirtelöstä)
Pieni pussi Garrett Mix -popcorneja: $5,57
Pääsymaksu Willis Towerin Skydeckille: $22 / henkilö
Pääsymaksu Art Instituten taidemuseoon: $25 / henkilö
5GB prepaid datalla varustettu SIM-kortti AT&T:ltä: $59,62
Taksimatka Loopin alueelta Midwayn lentokentälle: $46,70

Ei kommentteja