Route 66 roadtrip 2016, osa 4: Missouri

Edellinen osa: osa 3: Saint Louis, seuraava osa: osa 5: Kansas

Olimme saapuneet Missourin osavaltion puolelle jo ylittäessämme Mississippijoen Saint Louisin kohdalla. Majoituttuamme pari yötä tässä osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa lähdimme jatkamaan matkaa syvemmälle Missouriin.


Matkaa oli ensimmäiselle päivälle sen verran paljon, että päätimme alkuun ajella interstatea pitkin. Poikkesimme kuitenkin valtatielle 66 hetkeksi tarkoituksenamme vilkaista legendaarista Ted Drewesin jäätelöbaaria. Valitettavasti paikka ei ollut vielä avannut oviaan, joten vilkaisuksi se tosiaan jäi. Paikka on tunnettu Saint Louisin erikoisuudesta, betoniksi nimetystä jäätelöstä. Nimi tulee siitä, että paksu tökötti ei putoa astiasta vaikka sen nurinpäin kääntäisi.


Päivän ensimmäinen tyypillinen route 66 -erikoisuus oli Fanning Outpost -kaupan pihalta löytyvä maailman suurin kiikkutuoli. Emme tosin tienneet, että edellisenä vuonna tämä ennätys oli mennyt uusiksi ja Fanningin tuoli oli enää vain toiseksi suurin. Tuolin lisäksi tutustuimme myös itse kauppaan, jossa oli myytävänä turistikrääsän lisäksi normaalia kyläkaupan tavaraa sekä paljon jousiammuntatarvikkeita.

Fanning kuuluu ilmeisesti läheiseen Cuban pikkukaupunkiin, joka on nimennyt itsensä valtatien 66 seinämaalauskaupungiksi. Kannattaa siis harkita piipahdusta myös kaupungin keskustaan. Me harkitsimme tällaista kierrosta, mutta lopulta päätimme kuitenkin ajaa ohi ehtiäksemme aikaisemmin perille seuraavaan majapaikkamme.
Cuba
Asukasluku 3356
Osavaltio Missouri
Vierailuaika 27.6.

Fanningin jälkeen seuraava pysähdys tapahtui Lebanonissa, jossa kävimme kääntymässä Munger Moss Motellin pihalla. Vanhan route 66 -majapaikan valomainos oli kyllä hieno. Tienviittojen joukossa oli myös näytillä suunta ja etäisyys Helsinkiin.
Lebanon
Asukasluku 14474
Osavaltio Missouri
Vierailuaika 27.6.

Seuraavaksi jatkoimme matkaa tietä 66 pitkin. Tämä vaihtoehto tuntui todella rauhalliselta vilkkaan interstaten jälkeen. Pysähdyimme Conwayssa, jossa söimme lounasta Rocking Chair -ravintolassa. Kiikkutuoliteemalla siis edelleen jatkoimme. Kylän kuppilassa ruoka oli konstailematonta ja maittavaa.

Conway
Asukasluku 788
Osavaltio Missouri
Vierailuaika 27.6.
Loppu matka seuraavaan majapaikkaamme Springfieldiin sujui ilman pysähdyksiä. Näitä Springfieldejä USA:ssa riittää. Tämä Missourin Springfield oli tosin Illinoisin vastinetta tylsempi. Emme olleetkaan budjetoineet kaupunkiin kuin yhden yön. Majapaikaksi oli valikoitunut historiallisella puutaloalueella sijaitsevan majatalo Walnut Street Innin.

Springfield
Asukasluku 159498
Osavaltio Missouri
Vierailuaika 27.6.
Päivän ylin lämpötila 32°C
Yön alin lämpötila 22°C
Majapaikka oli oikein mainio. Sisään astuttuamme meidät toivotettiin tervetulleiksi kotiin. Saimme huoneen ulkorakennuksen yläkerrasta. Kävi ilmi, että kaupungissa oli sinä iltana suuri konsertti, jossa pääesiintyjänä oli James Taylor. Konsertti ilmeisesti oli ainoa hyvä syy olla kaupungissa sinä päivänä, koska henkilökunta arveli meidänkin olevan sinne menossa. Valitettavasti James Taylor oli meille täysin tuntematon suuruus. Yritimme aihetta illalla googlailla ja melkoiseksi hissimusiikiksihan tuo paljastui.

Walnut Street Inn
Yön keskihinta 123,44€
Aamiainen kyllä
Wifi kyllä (nopeus sisään/ulos 0,65Mb / 0,79Mb)
Pysäköinti ilmainen
Muita maksuja -
Lähdimme tutustumaan kaupunkiin, mutta paikka osoittautui hieman vaikeasti lähestyttäväksi. Selkeää keskustaa ei oikein löytynyt, paikka oli vain yhtä suurta lähiötä. Onneksi sentään satuimme bongaamaan jäätelöbaarin Andy's Frozen Custard, joka on tarjoillut kaupungissa Saint Louisin tyylisiä betonijäätelöitä vuodesta 1986. Pääsimme siis kuittaamaan aamupäivän Ted Drewes -pettymyksen. Andyn tökötit olivat superhyviä ja pienikin kippo oli valtavan kokoinen.

Onnistuimme kaupungista lopulta löytämään jonkinlaisen keskusaukion, jonka ympäristössä oli pieni keskustan oloinen jalkaisin lähestyttävä alue. Illan jo hämärtyessä tyydyimme vain katselemaan tienoota auton ikkunasta.

Illallispaikkaa pohdimme ja arvoimme aikamme, kunnes lopulta päädyimme majapaikan naapurista löytyvään italialaiseen ravintolaan nimeltään Gilardi's. Paikka löytyi vanhan puutalon pihan perältä. Saapuessamme ravintola oli lähes tyhjä. Näytti jo vähän siltä, että henkilökunta valmistautui sulkemaan paikan, mutta onneksi ihan tällainen ei tilanne ollut. Ravintolassa oli ollut vain hetkeä aiemmin vipinää, kun salillinen samaan aikaan saapuneita ruokailijoita oli poistunut yhtä matkaa jo aiemmin mainittuun konserttiin.

Ravintola osoittautui oikein mainioksi. Meidän jälkeemme paikalle saapui enää yksi uusi asiakas. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja ruokakin maistui. Päädyimme syömään kolme ruokalajia, joskin jaoimme alkupalat ja jälkkärin.


Seuraavana aamuna pääsimme nauttimaan majatalon maittavasta aamiaisesta. Sen jälkeen olikin hyvä startata kohti uusia seikkailuja. Tutkailin reittivalintaa arpoessani Here It Is! -karttalehtistä, kun Googlen navigaattori ei osannut tarjota route 66 -vaihtoehtoa. Tämä olikin ehkä haastavin navigointitilanne toistaiseksi. Halusimme nimittäin ajaa koko Kansasin puolella kulkevan osuuden route 66 -reitistä. Tämä lyhykäinen yhdentoista mailin pätkä kun menee helposti sivu suun.

Kansasia kohti navigoidessamme asetin kohteeksi Galenan pikkukaupungin. Vaihtoehtoisia route 66 -linjauksia oli taas tarjolla. Osan matkasta saatoimme mennä vähän omia polkujamme, mutta joka tapauksessa Kansasin puolelle saavuimme ihan sieltä kuin pitikin. Vaan siitä lisää seuraavassa osassa.

Tuohon alimmaksi olen laittanut matkapäivien reitin, joka on kerätty Android-puhelimeni Google-karttasovelluksen avulla.

Seuraavaksi: osa 5: Kansas
Takaisin alkuun: Route 66 roadtrip 2016

Joitain hintoja:
Majoitus Walnut Street Inn -majatalossa (1 yö sisältäen aamiaisen): 123,44€
Gallona (3,8 litraa) bensaa Conoco-asemalla: 2,00€ (0,49€ / litra)
Lounas Rocking Chair -ravintolassa: $13,92 / henkilö
Pieni jäätelöannos Andy's Frozen Custardissa: $5
Illallinen Gilardi's -ravintolassa: $39,78 / henkilö

Route 66 roadtrip 2016, osa 3: Saint Louis

Edellinen osa: osa 2: Illinois, seuraava osa: osa 4: Missouri

Matkamme jatkui Mississippi-joen yli Illinoisin osavaltiosta Missourin osavaltion puolelle Saint Louisin kaupunkiin. Ylitimme joen vuonna 1910 valmistunutta McKinleyn siltaa pitkin. Pian ajelimmekin jo Market Streetillä kohti arkkitehti Eero Saarisen suunnittelemaa kaupungin tunnetuinta maamerkkiä, USA:n korkeinta momumenttia Gateway Archia. Olen lukenut, että kaari on huomattavasti vaikuttavampi luonnossa kuin kuvissa. Asian tila kävi pian selväksi, kun iltapäivän upeassa valossa kaari kuin sulautui siniseen taivaaseen. Yrityksistä huolimatta tämä tunnelma ei kuviin tarttunut.

Saint Louis
Asukasluku 319294
Osavaltio Missouri
Vierailuaika 25.6.-27.6.
Päivän ylin lämpötila 36°C
Yön alin lämpötila 22°C

Route 66 roadtrip 2016, osa 2: Illinois

Edellinen osa: osa 1: Chicago, seuraava osa: osa 3: Saint Louis

Route 66:n toinen pää sijaitsee Illinoisin osavaltion Chicagossa, tarkemmin East Adams Streetillä vastapäätä Art Instituten pääsisäänkäyntiä. Aloitimme ajomatkamme Chicagosta, joskaan emme aivan tuosta virallisesta alkupisteestä. Nappasimme uudenkarhean Jeep Renegaden allemme Chicagon keskustan lounaispuolella sijaitsevalta Midwayn lentokentältä Hertzin vuokraamosta. Kaupungin päälentokenttä O'Hare, jolle olimme saapuneet Finnairin suoralla lennolla neljä päivää aiemmin, sijaitsee ikävästi keskustan luoteispuolella. Kaupungissa emme autoa tarvinneet, joten oli luontevaa noutaa auto vasta eteenpäin lähtiessämme reitin kannalta kätevimmästä paikasta. Näin pääsimme liikkeelle kiertämättä koko Chicagon keskustaa.


Navigointiapuna meillä oli seitsemän tuuman Android-tabletti, joka oli sieltä hintahaarukan edullisemmasta päästä. Asus oli laitteen merkki ja se oli hankittu Verkkokauppa.comista noin 150€ hintaan. Laitteessa oli paikka sim-kortille, joten sitä pystyi käyttämään myös matkapuhelinverkon datayhteydellä (ja myös todella hassun kokoisena puhelimena). Hankimmekin jo Chicagosta AT&T:n prepaid-liittymän pelkällä datalla. Noin $50 hintaan per kuukausi kuului 5GB dataa. Tämä riitti hyvin vain tarpeen tullen käytettynä, emme saaneet kuin 2GB käytettyä.

Route 66 roadtrip 2016, osa 1: Chicago

Edellinen osa: Route 66 roadtrip 2016, seuraava osa: osa 2: Illinois

Matkamme alkoi Chicagosta, USA:n kolmanneksi suurimmasta kaupungista. Chicago sijaitsee Michiganjärven rannalla Illinoisin osavaltiossa. Onneksemme Finnair oli ottanut Chicagon kesäkohteekseen tarjoten meille suoran lennon perille. Kun suorakin lento kesti yli kahdeksan tuntia, emme edes harkinneet muita vaihtoehtoja. Hieman edullisemmin olisi toki päässyt yhdellä tai kahdella vaihdolla, mutta hintaero ei onneksi ollut valtava.

Chicago
Asukasluku 2,7 miljoonaa
Osavaltio Illinois
Vierailuaika 19.6.-23.6.
Päivän ylin lämpötila 25-33°C
Yön alin lämpötila 19-23°C
Lento laskeutui siinä vähän yli puoli seitsemän illalla paikallista aikaa kaupungin suuremmalle O'Haren lentokentälle. Hämmästykseksemme maahantulomuodollisuudet olivat ehdottomasti jouheimmat näkemämme Amerikkaan saavuttaessa. Ainoana pienenä ohjelmanumerona jouduimme kaikkien matkatavaroiden läpivalaisuun kentältä poistuessamme. Kassiin oli unohtunut lennolla syömättä jäänyt eväsbanaani. USA:han ei tosiaankaan saa tuoda maataloustuotteita. Tätä valvotaan koiravoimin lentokentillä.

Route 66 roadtrip 2016

Seuraavaksi: osa 1: Chicago

Tänä kesänä se sitten tapahtui. Pääsimme kuin pääsimmekin toteuttamaan sen kaikkien roadtripien äidin, eli ajamaan route 66 -reittiä Chicagosta USA:n länsirannikolle Santa Monicaan. Alkuperäinen reitti tosin oli meille enemmänkin ohjenuora, poikkesimme siltä useassa kohdin, kun reitin etelä- tai pohjoispuolella oli tarjolla jotain kiinnostavampaa. Lisäksi teimme liki kahden viikon ylimääräisen kierroksen syvään etelään. Paikoin myös oikaisimme moottoritietä käyttäen, jos alkuperäinen reitti ei jollain osuudella tarjonnut mitään etukäteen tiedusteltua nähtävää. Vietimme tien päällä yhteensä reilut seitsemän viikkoa, joten kerrottavaa on paljon.


Legendaarinen Chicagosta Los Angelesiin (tarkemmin Santa Monicaan) johtanut valtatie 66 sai alkunsa 1920-luvulla, kun USA:n tieverkostoa alettiin yhtenäistää. Aiemmin teiden nimeäminen ja numerointi tapahtui kussakin osavaltiossa vapaasti ja tämän seurauksena käytännöt olivat hyvin kirjavia. Yhtenäistämisen ensimmäisessä vaiheessa yhdistettiin jo olemassa olevia teitä yhteisen numeron alle. Tärkeimmät rannikolta toiselle vievät tiet saivat tasakymmennumerot ja muut numerot varattiin muille väylille, joihin siis kuului myös valtatie 66. Tässä vaiheessa ei siis rakennettu uutta tietä vaan pikemminkin yhdistettiin jo olemassaolevia toisiinsa liittyviä teitä yhdeksi samannimiseksi valtatieksi. Iso osa teistä oli tässä vaiheessa päällystämättömiä hiekkateitä.

[Lisäys: Kirjoitin matkan jälkeen suunnittelumateriaalistani ja kokemuksistani myös Route 66 -matkaoppaan, voit tutustua siihen täällä.]

Lontoon nähtävyyksiä - Parlamenttitalo eli Westminsterin palatsi

Lontoon yksi tunnetuimmista maamerkeistä on ehdottomasti Westminsterin palatsi ja sen kellotorni Elizabeth Tower Big Beninä tunnettuine kelloineen. Rakennuksessa kokoontuvat Iso-Britannian parlamentin ala- ja ylähuone. Palatsi on osittain rakennettu uudelleen Lontoon vuoden 1834 tulipalon jälkeen, mutta myös tätä vanhempia osia rakennuksesta on edelleen jäljellä. Vuonna 1987 UNESCOn maailmanperintökohteeksi nimetty rakennus on hieno niin sisältä kuin ulkoakin ja osa upeista sisätiloista on avoinna vierailijoille opastetun kierroksen muodossa.


Kierros kestää 1,5 tuntia. Kierroksia järjestetään lauantaisin ympäri vuoden ja arkipäivisin parlamentin ollessa tauolla loppukesästä ja syksyllä. Kierrokset pyörivät noin 20 minuutin välein pitkin päivää. Kierros maksaa £25,50 aikuisilta ja £11 lapsilta. Alle 5-vuotiaat lapset pääsevät ilmaiseksi, mutta kierroksen pituuden vuoksi näin nuorten lasten ottamista mukaan ei suositella.