Route 66 roadtrip 2016, osa 22: San Diego

Edellinen osa: osa 21: Kaliforniaseuraava osa: osa 23: Los Angeles

Kalifornian eteläisin iso kaupunki San Diego on ollut minulla toivelistalla aina 1980-luvun lopulta asti. Silloin Kolmoskanava (nykyinen MTV3) esitti kaupungin eläintarhasta kertovaa sarjaa. Eläintarha olikin ainoa ennalta tuttu paikka kaupungissa. Onneksi jo valmiiksi kirjahyllystä löytynyt Lonely Planetin opaskirja antoi vähän lisätietoja aiheesta.

San Diego
Asukasluku 1,4 miljoonaa
Osavaltio Kalifornia
Vierailuaika 3.8.-6.8.
Päivän ylin lämpötila 25-26°C
Yön alin lämpötila 21-22°C
Saavuttuamme San Diegoon suunnistimme suorinta tietä hotellillemme Courtyard by Marriott San Diego Downtowniin. Upeaan vanhaan pankkirakennukseen tehty hotelli oli vähän hintava, etenkin pysäköinnistä sai maksaa melkoisesti. Tosin San Diegossa tämä on ilmeisesti enemmän sääntö kuin poikkeus. Onneksi meillä oli kaksi Hotels.comin ilmaista yötä käytettävissämme tähän varaukseen. Hotelli sijaitsee aivan keskustan mielenkiintoisimman osan eli kaasulamppukorttelin (eng. Gaslamp Quarter) reunalla.

Route 66 roadtrip 2016, osa 21: Kalifornia

Edellinen osa: osa 20: Las Vegasseuraava osa: osa 22: San Diego

Las Vegasista matkamme jatkui osavaltioista väkirikkaimpaan eli Kaliforniaan. Kyseessä oli reittimme viimeinen osavaltio, mutta seikkailuja oli sielläkin luvassa vielä puolentoista viikon verran. Ihan ensimmäiseksi otimme suunnan kohti maailman kuuminta pätsiä, Death Valleyn eli Kuolemanlaakson kansallispuistoa.

Furnace Creek
Asukasluku 24
Osavaltio Kalifornia
Vierailuaika 30.7.-1.8.
Päivän ylin lämpötila 49°C
Yön alin lämpötila 36-38°C

Kansallispuiston alueella majoituimme Furnace Creekin kylän laidalle The Inn at Furnace Creekiin. Valinnanvaraa ei kauheasti ollut, sillä muut kansallispuiston alueen majapaikat olivat jo täyteen varattuja. Hieman hämmentävää, että tulikuumaan pätsiin oli muitakin halukkaita tulossa vierailulle. Jälkikäteen selvisi, että juuri tämä kuumin vuodenaika onkin myös se kuumin sesonki Death Valleyssa.

Route 66 roadtrip 2016, osa 20: Las Vegas

Edellinen osa: osa 19: Grand Canyonseuraava osa: osa 21: Kalifornia

Grand Canyonin huimien maisemien jälkeen oli vuorossa jotain kovin erilaista, nimittäin Las Vegasin muovinen ihmemaa. Olimme vierailleet kaupungissa jo kerran aiemminkin (ks. Roadtrip USA 2014, osa 6: Las Vegas ja Grand Canyon). Silloin tosin aikataulumme oli vähän tiukempi ja osin siitä syystä paikasta jäi vähän huono kuva.


Ennen Vegasia meillä oli kuitenkin vielä matkaa taitettavana. Ohjelmassamme oli vielä yksi yöpyminen Arizonan puolella Kingmanissa. Ajelimme Grand Canyonin majapaikastamme Tusayanista ensin jo tuttuun Williamsiin, jossa piipahdimme kahvilla. Kahvilan barista osoittautui juuriltaan suomalaiseksi. Hän myös tykkäsi kovasti suomalaisesta hevimusiikista, kuten Nightwishista ja etenkin Sabatonista. En kehdannut korjata innokasta nuorta miestä, viimeksi mainittu orkesterihan on oikeasti ruotsalainen. Toivotin kaverin tervetulleeksi tutustumaan Suomeen. Jälkeenpäin harmitti, kun en hoksannut mainostaa Tuska-festivaalia, jossa herra olisi varmasti kuin kotonaan. USA:ssa tunnetuimpien suomalaisten listalla Nightwish-yhtye sai nyt siis maininnan (ks. osa 7: Arkansas).

Route 66 roadtrip 2016, osa 19: Grand Canyon

Edellinen osa: osa 18: Arizonaseuraava osa: osa 20: Las Vegas

Kahden vuoden takaisesta Grand Canyonin pikavierailustamme (ks. Roadtrip USA 2014, osa 6: Las Vegas ja Grand Canyon) oli jäänyt paljon hampaankoloon ukkosmyrskyn pilattua koko reissun. Siksi Grand Canyon kuului route 66 -matkasuunnitelmaamme alusta alkaen, vaikka oikeasti kanjoni on jonkin verran sivussa vanhalta valtatieltä. Tällä kertaa päätimme varmistaa onnistuneen vierailun valitsemalla majapaikkamme lähempää kanjonia ja viettämällä paikassa yhden yön sijaan kaksi yötä.

Tusayan
Asukasluku 558
Osavaltio Arizona
Vierailuaika 24.7.-26.7.
Päivän ylin lämpötila 33-34°C
Yön alin lämpötila 10-12°C
Saavuimme vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä kanjonista sijaitsevaan Tusayanin kaupunkiin Williamsissa nautitun maukkaan lounaan jälkeen. Tusayan elää nähtävästi täysin Grand Canyonin turismin varassa. Kyseessä kun on Grand Canyonin eteläreunaa lähin hotellimajoitusta tarjoava kaupunki. Sijainnin vuoksi niin majoituksesta kuin aterioistaankin kannattaa varautua maksamaan reipasta ylihintaa laatuun nähden. Etenkin kaupungin ravintoloiden eri medioissa saamat arviot ovat surkuhupaisaa luettavaa.

Route 66 roadtrip 2016, osa 18: Arizona

Edellinen osa: osa 17: Monument Valley, seuraava osa: osa 19: Grand Canyon

Arizonasta oli hyvää vauhtia muodostumassa suosikkiosavaltioni. Matka Monument Valleyyn tarjosi todella upeita maisemia, eikä itse laaksossakaan ollut valittamista. Paikka tosin kuuluu osittain Utahin osavaltioon.

Chinle
Asukasluku 4518
Osavaltio Arizona
Vierailuaika 18.7.
Päivän ylin lämpötila 34°C
Yön alin lämpötila 16°C
Monument Valleysta palasimme takaisin osittain samaa reittiä kuin olimme sinne menneetkin. Seuraava majapaikkamme sijaitsi melko lyhyen siirtymätaipaleen päässä Chinlen pikkukaupungissa. Olimme siellä perillä jo lounasaikaan. Lounaan jälkeen majapaikassamme Holiday Inn Canyon de Chellyssä ei vielä ollut huoneita tarjolla, joten lähdimme tutustumaan hotellin nimessäkin komeilevaan De Chellyn kanjoniin.

Route 66 roadtrip 2016, osa 17: Monument Valley

Edellinen osa: osa 16: Santa Feseuraava osa: osa 18: Arizona

Saavuimme Arizonan osavaltioon New Mexicon puolelta lähellä navajointiaanien pääkaupunkia Window Rockia. Tämä kaupunki olikin seuraava yöpymispaikkamme. Olimme poistuneet route 66 -reitiltä matkallamme kohti legendaarista lännenelokuvista tuttua Monument Valleya. Koko matka laaksoon asti oli kuitenkin turhan pitkä yhtenä päivänä ajettavaksi.


Window Rock
Asukasluku 2712
Osavaltio Arizona
Vierailuaika 16.7.
Päivän ylin lämpötila 34°C
Yön alin lämpötila 15°C
Majoituimme Quality Inn Navajo Nation Capital -motelliin ja lähdimme alkuillan valossa tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin. Tai siis nähtävyyteen, kun ei niitä ole kuin yksi. Nimensä mukaisesti kaupungista löytyy navajoille pyhä Window Rock, kallio jossa on reikä. Olihan se ihan hieno.

Route 66 roadtrip 2016, osa 16: Santa Fe

Edellinen osa: osa 15: New Mexicoseuraava osa: osa 17: Monument Valley

Toinen kohteemme New Mexicossa oli osavaltion pääkaupunki Santa Fe. Kaupunki on USA:n toiseksi vanhin ja se sijaitsee noin 2200 metrin korkeudella merenpinnasta, korkeammalla kuin yksikään toinen osavaltion pääkaupunki. Tällä korkeudella lämpötila on kymmenisen astetta matalampi kuin alamaalla. Yli 40 asteesta pudottiin siis vain reiluun 30 asteeseen. Ilma tuntui myös hieman ohuemmalta. Lämpötilan lasku siis vähensi puuskutusta, mutta ohuemmasta ilmasta johtuen oli saldo tältä osin plus miinus nolla.

Santa Fe
Asukasluku 67947
Osavaltio New Mexico (osavaltion pääkaupunki)
Vierailuaika 14.7.-16.7.
Päivän ylin lämpötila 29-33°C
Yön alin lämpötila 13-17°C

Route 66 roadtrip 2016, osa 15: New Mexico

Edellinen osa: osa 14: Texasseuraava osa: osa 16: Santa Fe

Matkamme jatkui valtatiellä 66 Texasista New Mexicoon. Ylitimme osavaltioiden rajan jo oikeastaan Glenrion aavekaupungissa, joka on levittäytynyt molempien osavaltioiden puolelle. Route 66 jatkui kuitenkin Glenriosta New Mexicon puolelle päällystämättömänä, minkä vuoksi käännyimme takaisin ja palasimme jatkamaan matkaa interstatelle.


New Mexicon puolella Texasin pelto- ja laidunmaat jäivät taakse. Maisema muuttui pientä käkkärää kasvavaksi joutomaaksi, jolla siellä täällä jokunen nautaeläin yritti löytää syötävää. Jokaisen mäennyppylän laelta avautui huiman laaja näkymä yli loputtomasti joka suuntaan jatkuvan maiseman. Lumouksen maaksihan (eng. land of enchantment) tätä osavaltiota kutsutaan. Taivaanrannassa kohosivat isommat ja pienemmät pöytävuoret, eli mesat ja buttet.

Route 66 roadtrip 2016, osa 14: Texas

Edellinen osa: osa 13: Oklahomaseuraava osa: osa 15: New Mexico

Oklahoman jälkeen palasimme takaisin Texasiin, jonka läpi olimme ajaneet jo aiemmin etelästä pohjoiseen. Route 66 kulkee tämän manner-USA:n suurimman osavaltion pannunkahvan läpi matkallaan Oklahomasta New Mexicoon. Tämä etappi oli vuorossa seuraavaksi.


Texasista on monilla varmasti tietynlaisia mielikuvia. Ainakin minulla niihin kuuluivat pickupeilla ajelevat Stetsonpäiset punaniskat sekä laajat peltomaisemat ja teitä tukkivat karjankuljetukset. Nämä tuntuivatkin olevan ihan paikkansapitäviä mielikuvia. Sitä peltomaisemaa tosiaan riitti ja paljon oli ihmisillä Stetsoneita ja pickupeja. Ihmiset olivat kuitenkin vierailijoita kohtaan ystävällisiä, ja muutoinkin Texas jäi mieleen varsin vieraanvaraisena osavaltiona. Tokihan välimatkat ovat pitkiä, emmekä kovin kattavaa kuvaa ehtineet näin lyhyessä ajassa muodostamaan. Ihan hyvin voisin kuvitella palaavani tutkimaan tarkemmin tällä kertaa vähemmälle huomiolle jääneitä nurkkia. Yli kahden Suomen kokoisessa osavaltiossa kun nähtävää riittää.

Route 66 roadtrip 2016, osa 13: Oklahoma

Edellinen osa: osa 12: Dallasseuraava osa: osa 14: Texas

Oklahoman osavaltiossa olimme ajelleet jo matkan alkupuolella (ks. osa 5: Tulsa) ennen kuin poikkesimme route 66 -reitiltä ylimääräiselle retkelle syvään etelään. Palasimme Oklahoman puolelle matkalla Dallasista pohjoiseen. Samalla palasimme takaisin ruotuun tämän liki parin viikon harharetken jälkeen.


Etelän harharetki lisäsi matkaohjelmaamme paljon mielenkiintoista, kuten New Orleansin (ks. osa 8: New Orleans) ja mahtavat Texasin grilliherkut (ks. osa 9: Austin). Valitettavasti kolikolla on aina kääntöpuolensa. Meiltä jäi väliin yksi route 66:n parhaiten säilyneeksi mainituista osuuksista eli matka Tulsasta Oklahoma Cityyn. Tältä väliltä olisivat löytyneet mm. hieno Rock Creek Bridge -silta Sapulpan länsipuolella ja yli 600 eri limpparia myyvä Pops Arcadiassa.

Route 66 roadtrip 2016, osa 12: Dallas

Edellinen osa: osa 11: Austinseuraava osa: osa 13: Oklahoma

Saapumisessa Dallasiin oli vähän enemmän jännitystä mukana kuin yleensä. Tokihan tuntemattoman suurkaupungin keskustassa joutuu välillä ajamaan kieli keskellä suuta, mutta tällä kertaa lisämausteensa toivat poliisin sulkemat kadut. Reitin uudelleenlaskentaa tehtiin useaan otteeseen ennen kuin pääsimme lopulta hotellimme Homewood Suitesin kanssa samalle kadulle.

Dallas
Asukasluku 1,2 miljoonaa
Osavaltio Texas
Vierailuaika 9.7.
Päivän ylin lämpötila 34°C
Yön alin lämpötila 24°C
Saapuessamme Dallasiin oli mielenosoituksen yhteydessä tapahtuneista poliisien ampumisista kulunut vasta kaksi päivää. Edellisenä päivänä koko kaupungin keskusta oli ollut vielä suljettu, mutta nyt osa kaduista oli jo avattu liikenteelle ja palvelut toimivat lähes normaalisti. Kaupunki näytti silti hyvin autiolta, lukuunottamatta poliiseja ja muutamia muita turisteja. Poliisin vahvan läsnäolon vuoksi paikka tuntui hyvin turvalliselta.

Route 66 roadtrip 2016, osa 11: Austin

Edellinen osa: osa 10: New Orleansseuraava osa: osa 12: Dallas

Emme jaksaneet matkustaa kerralla New Orleansista Austiniin asti, vaan vietimme yhden yön matkalla Winnien pikkkukaupungissa Texasin puolella. Aluksi ajatuksena oli yöpyä isommassa kaupungissa Beaumontissa lähempänä Louisianan rajaa, mutta teimme aivan viime hetkellä tässä pienen korjausliikkeen. Beaumontissa kun ei itsessään ollut mitään erityistä nähtävää, pyrimme pääsemään jo ensimmäisenä päivänä vähän pidemmälle Texasin puolelle.


Matkalla kohti Texasin rajaa pidimme lounastauon Breaux Bridgen pikkukaupungin kohdalla. Tien varrelta löytyi Wendy's -ketjun hampurilaisravintola, jonka Summer Berry Chicken Salad -annosta (kesämarjakanasalaatti) olimme nähneet televisiossa mainostettavan. Breaux Bridgessä maistoimme tätä salaattia ensimmäisen kerran, mutta kerta ei ollut jäävä viimeiseksi. Salaatti oli oikein mukavan raikas, mutta silti sopivan ruokaisa. Matkamme aikana illalliset olivat pääosin sen verran tuhteja, että lounaalla salaatti tuntui oikein sopivalta.

Route 66 roadtrip 2016, osa 10: New Orleans

Edellinen osa: osa 9: Mississippiseuraava osa: osa 11: Austin

Saavuimme New Orleansiin edellisestä majapaikastamme jo lounasaikaan. Mississippin pääkaupungin lähellä sijainnut majapaikkamme ei ollut laisinkaan onnistunut valinta, mikä houkutteli nopeasti liikkeelle. Huonetta ei vielä niin aikaisin ollut tarjolla hotellissamme Drury Inn & Suitesissa, joten jätettyämme auton ja matkatavarat hotellin hoteisiin, jalkauduimme kaupungille.


Huonetta odotellessamme kävimme lounaalla ja pienellä kierroksella kaupungilla. Aurinkorasva oli unohtunut matkalaukkuun, joten pysyttelimme varjossa ja sisätiloissa mahdollisimman paljon. Olimmehan kaksi ensimmäistä viikkoa matkastamme jo selvinneet onnistuneesti polttamatta nahkaamme. Aurinko porotteli New Orleansissa hyvin kuumasti.

Route 66 roadtrip 2016, osa 9: Mississippi

Edellinen osa: osa 8: Memphis, seuraava osa: osa 10: New Orleans

Pian Memphisin jälkeen ylitimme taas osavaltion rajan ja siirryimme Mississippin puolelle. Route 66 jäi yhä kauemmas, kun matkamme jatkui kohti bluesin ja jazzin syntyseutuja. Maisemaan ilmestyivät taas maissipellot samoin kuin puuvillapellot, jotka ovat olleet tärkeä osa osavaltion historiaa. Tästä historiasta oli tarkoitus ottaa selvää aihetta käsittelevässä museossa matkan varrella.


Matkasimme aluksi tietä 61 pitkin. Tie vaihtoi pian identiteettiä yhtyessään tien numero 49 kanssa. Tässä risteyksessä muuten legendan mukaan bluesmuusikko Robert Johnson myi sielunsa paholaiselle. Valitsimme tämän reitin, koska tavoittelemamme museo sijaitsi sen varrella Indianolan pikkukaupungissa. Ennen museota tosin kävimme vielä lounaalla etukäteen tiedustelemassamme ravintolassa Crown Restaurantissa.

Route 66 roadtrip 2016, osa 8: Memphis

Edellinen osa: osa 7: Arkansas, seuraava osa: osa 9: Mississippi

Saavuimme Memphisiin, ja samalla Tennesseen osavaltioon, ylittäessämme Mississippijoen Hernando de Soton siltaa pitkin. Rockin syntymäpaikka Memphis oli yksi pääkohteistamme ylimääräisellä retkellämme etelään. Memphishän ei ole lähelläkään valtatietä 66, joka oli varsinainen reittimme.


Ajomatkamme Arkansasin pääkaupungista Little Rockista eteni niin reippaasti, että olimme jo lounasaikaan Memphisissä. Kirjauduimme hotelliimme Sleep Inn at Court Squareen, josta saimme huoneen heti aikaisesta saapumisestamme huolimatta. Asettuessamme taloksi tutkimme netistä sopivia lounaspaikkoja. Kun pari hyvää vaihtoehtoa oli selvillä, lähdimme läheisen Court Squaren kautta matkaan.

Route 66 roadtrip 2016, osa 7: Arkansas

Edellinen osa: osa 6: Tulsa, seuraava osa: osa 7: Memphis

Olimme poistuneet hetkeksi valtatien 66 vaikutuspiiristä matkallamme rockin, bluesin ja jazzin syntysijoille. Arkansasin osavaltio oli ihan rehellisesti sanottuna matkaohjelmassa siksi, että se nyt vain sattui olemaan siinä matkalla. Majoituimme yhden yön osavaltion pääkaupunki Little Rockissa pitääksemme päivittäisen ajomatkan sopivan lyhyenä. Mitään varsinaisia odotuksia ei meillä ollut sen enempää osavaltion kuin sen pääkaupunginkaan suhteen.


Matkallamme Oklahoman Tulsasta Little Rockiin pysähdyimme Arkansasin puolella ennen päätepistettämme vain yhden kerran. Lounaspaikkoja olimme kyttäilleet jo jonkin aikaa ja eväsbanaanitkin olivat ehtyneet. Aivan alkumatkasta televisiomainoksessa näkemäämme Wendy'sin marjaista kanasalaattia olisimme voineet mieluusti kokeilla, mutta valitettavasti interstaten liittymissä mainostettiin vain mäkkäriä ja Taco Belliä. Lopulta oli tehtävä jotain ja niinpä päädyimme Subwaylle Clarksvillen pikkukaupunkiin.

Route 66 roadtrip 2016, osa 6: Tulsa

Edellinen osa: osa 5: Kansas, seuraava osa: osa 7: Arkansas

Kansasin osavaltion kaakkoiskulman läpi ajettuamme jatkoimme matkaa Oklahoman puolella kohti osavaltion öljypääkaupunki Tulsaa. Ajoimme nopeinta reittiä, mikä tarkoitti ennen pitkää siirtymistä suurelle interstatelle. Oklahomassa interstatella nopeusrajoitus on 75 mailia tunnissa. Tässä vaihdissa eivät rekat enää ohittele, vaan pääsee itse ohittelemaan rekkoja.


Miamin (samat nimet joka osavaltiossa) laidalla moottoritielle päästyämme olikin varsin pian vuorossa ensimmäinen tietulli. Oklahoma ylipäänsä oli ainoa osavaltio, jossa tietulleja maksoimme, yhteensä kolme kertaa. Reittimme osavaltioista Texasissa ja Kaliforniassa olisi myös tulleja ollut käytössä, mutta onnistuimme ne kiertämään Googlen navigaattorin ystävällisellä avustuksella.

Route 66 roadtrip 2016, osa 5: Kansas

Edellinen osa: osa 4: Missouri, seuraava osa: osa 6: Tulsa

Kansas kuului ruote 66:n osavaltioihin niukin naukin. Se on Chicagosta päin ajettaessa järjestyksessä kolmas osavaltio Illinoisin ja Missourin jälkeen. Vanha valtatie kulkee Kansasin puolella noin 11 mailin matkan. Tälläkin pätkällä on kuitenkin nähtävää, joten päätimme ottaa sen ohjelmaan, vaikka se aiheutti pieniä navigointihaasteita.


Ensimmäinen kohteemme oli Galenan pikkukaupunki. Googlen navigaattori löysi meille kohtalaisin hyvän reitin, kun sitä ensin ohjeisti välttämään moottoriteitä ja tietulleja. Ajelimme alkumatkan Springfieldistä tietä 66 pitkin. Valitettavasti en ollut tarpeeksi tarkkana reitin kanssa ja heti silmän välttäessä Google ohjeistikin meidät pois väylältä. Tämä poikkeama tapahtui ennen Carthageen saapumista. No, onneksi sentään reittimme ohjautui takaisin oikealle tielle ennen Kansasin puolelle saapumista.

Route 66 roadtrip 2016, osa 4: Missouri

Edellinen osa: osa 3: Saint Louis, seuraava osa: osa 5: Kansas

Olimme saapuneet Missourin osavaltion puolelle jo ylittäessämme Mississippijoen Saint Louisin kohdalla. Majoituttuamme pari yötä tässä osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa lähdimme jatkamaan matkaa syvemmälle Missouriin.


Matkaa oli ensimmäiselle päivälle sen verran paljon, että päätimme alkuun ajella interstatea pitkin. Poikkesimme kuitenkin valtatielle 66 hetkeksi tarkoituksenamme vilkaista legendaarista Ted Drewesin jäätelöbaaria. Valitettavasti paikka ei ollut vielä avannut oviaan, joten vilkaisuksi se tosiaan jäi. Paikka on tunnettu Saint Louisin erikoisuudesta, betoniksi nimetystä jäätelöstä. Nimi tulee siitä, että paksu tökötti ei putoa astiasta vaikka sen nurinpäin kääntäisi.


Päivän ensimmäinen tyypillinen route 66 -erikoisuus oli Fanning Outpost -kaupan pihalta löytyvä maailman suurin kiikkutuoli. Emme tosin tienneet, että edellisenä vuonna tämä ennätys oli mennyt uusiksi ja Fanningin tuoli oli enää vain toiseksi suurin. Tuolin lisäksi tutustuimme myös itse kauppaan, jossa oli myytävänä turistikrääsän lisäksi normaalia kyläkaupan tavaraa sekä paljon jousiammuntatarvikkeita.

Fanning kuuluu ilmeisesti läheiseen Cuban pikkukaupunkiin, joka on nimennyt itsensä valtatien 66 seinämaalauskaupungiksi. Kannattaa siis harkita piipahdusta myös kaupungin keskustaan. Me harkitsimme tällaista kierrosta, mutta lopulta päätimme kuitenkin ajaa ohi ehtiäksemme aikaisemmin perille seuraavaan majapaikkamme.
Cuba
Asukasluku 3356
Osavaltio Missouri
Vierailuaika 27.6.

Fanningin jälkeen seuraava pysähdys tapahtui Lebanonissa, jossa kävimme kääntymässä Munger Moss Motellin pihalla. Vanhan route 66 -majapaikan valomainos oli kyllä hieno. Tienviittojen joukossa oli myös näytillä suunta ja etäisyys Helsinkiin.
Lebanon
Asukasluku 14474
Osavaltio Missouri
Vierailuaika 27.6.

Seuraavaksi jatkoimme matkaa tietä 66 pitkin. Tämä vaihtoehto tuntui todella rauhalliselta vilkkaan interstaten jälkeen. Pysähdyimme Conwayssa, jossa söimme lounasta Rocking Chair -ravintolassa. Kiikkutuoliteemalla siis edelleen jatkoimme. Kylän kuppilassa ruoka oli konstailematonta ja maittavaa.

Conway
Asukasluku 788
Osavaltio Missouri
Vierailuaika 27.6.
Loppu matka seuraavaan majapaikkaamme Springfieldiin sujui ilman pysähdyksiä. Näitä Springfieldejä USA:ssa riittää. Tämä Missourin Springfield oli tosin Illinoisin vastinetta tylsempi. Emme olleetkaan budjetoineet kaupunkiin kuin yhden yön. Majapaikaksi oli valikoitunut historiallisella puutaloalueella sijaitsevan majatalo Walnut Street Innin.

Springfield
Asukasluku 159498
Osavaltio Missouri
Vierailuaika 27.6.
Päivän ylin lämpötila 32°C
Yön alin lämpötila 22°C
Majapaikka oli oikein mainio. Sisään astuttuamme meidät toivotettiin tervetulleiksi kotiin. Saimme huoneen ulkorakennuksen yläkerrasta. Kävi ilmi, että kaupungissa oli sinä iltana suuri konsertti, jossa pääesiintyjänä oli James Taylor. Konsertti ilmeisesti oli ainoa hyvä syy olla kaupungissa sinä päivänä, koska henkilökunta arveli meidänkin olevan sinne menossa. Valitettavasti James Taylor oli meille täysin tuntematon suuruus. Yritimme aihetta illalla googlailla ja melkoiseksi hissimusiikiksihan tuo paljastui.

Walnut Street Inn
Yön keskihinta 123,44€
Aamiainen kyllä
Wifi kyllä (nopeus sisään/ulos 0,65Mb / 0,79Mb)
Pysäköinti ilmainen
Muita maksuja -
Lähdimme tutustumaan kaupunkiin, mutta paikka osoittautui hieman vaikeasti lähestyttäväksi. Selkeää keskustaa ei oikein löytynyt, paikka oli vain yhtä suurta lähiötä. Onneksi sentään satuimme bongaamaan jäätelöbaarin Andy's Frozen Custard, joka on tarjoillut kaupungissa Saint Louisin tyylisiä betonijäätelöitä vuodesta 1986. Pääsimme siis kuittaamaan aamupäivän Ted Drewes -pettymyksen. Andyn tökötit olivat superhyviä ja pienikin kippo oli valtavan kokoinen.

Onnistuimme kaupungista lopulta löytämään jonkinlaisen keskusaukion, jonka ympäristössä oli pieni keskustan oloinen jalkaisin lähestyttävä alue. Illan jo hämärtyessä tyydyimme vain katselemaan tienoota auton ikkunasta.

Illallispaikkaa pohdimme ja arvoimme aikamme, kunnes lopulta päädyimme majapaikan naapurista löytyvään italialaiseen ravintolaan nimeltään Gilardi's. Paikka löytyi vanhan puutalon pihan perältä. Saapuessamme ravintola oli lähes tyhjä. Näytti jo vähän siltä, että henkilökunta valmistautui sulkemaan paikan, mutta onneksi ihan tällainen ei tilanne ollut. Ravintolassa oli ollut vain hetkeä aiemmin vipinää, kun salillinen samaan aikaan saapuneita ruokailijoita oli poistunut yhtä matkaa jo aiemmin mainittuun konserttiin.

Ravintola osoittautui oikein mainioksi. Meidän jälkeemme paikalle saapui enää yksi uusi asiakas. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja ruokakin maistui. Päädyimme syömään kolme ruokalajia, joskin jaoimme alkupalat ja jälkkärin.


Seuraavana aamuna pääsimme nauttimaan majatalon maittavasta aamiaisesta. Sen jälkeen olikin hyvä startata kohti uusia seikkailuja. Tutkailin reittivalintaa arpoessani Here It Is! -karttalehtistä, kun Googlen navigaattori ei osannut tarjota route 66 -vaihtoehtoa. Tämä olikin ehkä haastavin navigointitilanne toistaiseksi. Halusimme nimittäin ajaa koko Kansasin puolella kulkevan osuuden route 66 -reitistä. Tämä lyhykäinen yhdentoista mailin pätkä kun menee helposti sivu suun.

Kansasia kohti navigoidessamme asetin kohteeksi Galenan pikkukaupungin. Vaihtoehtoisia route 66 -linjauksia oli taas tarjolla. Osan matkasta saatoimme mennä vähän omia polkujamme, mutta joka tapauksessa Kansasin puolelle saavuimme ihan sieltä kuin pitikin. Vaan siitä lisää seuraavassa osassa.

Tuohon alimmaksi olen laittanut matkapäivien reitin, joka on kerätty Android-puhelimeni Google-karttasovelluksen avulla.

Seuraavaksi: osa 5: Kansas
Takaisin alkuun: Route 66 roadtrip 2016

Joitain hintoja:
Majoitus Walnut Street Inn -majatalossa (1 yö sisältäen aamiaisen): 123,44€
Gallona (3,8 litraa) bensaa Conoco-asemalla: 2,00€ (0,49€ / litra)
Lounas Rocking Chair -ravintolassa: $13,92 / henkilö
Pieni jäätelöannos Andy's Frozen Custardissa: $5
Illallinen Gilardi's -ravintolassa: $39,78 / henkilö

Route 66 roadtrip 2016, osa 3: Saint Louis

Edellinen osa: osa 2: Illinois, seuraava osa: osa 4: Missouri

Matkamme jatkui Mississippi-joen yli Illinoisin osavaltiosta Missourin osavaltion puolelle Saint Louisin kaupunkiin. Ylitimme joen vuonna 1910 valmistunutta McKinleyn siltaa pitkin. Pian ajelimmekin jo Market Streetillä kohti arkkitehti Eero Saarisen suunnittelemaa kaupungin tunnetuinta maamerkkiä, USA:n korkeinta momumenttia Gateway Archia. Olen lukenut, että kaari on huomattavasti vaikuttavampi luonnossa kuin kuvissa. Asian tila kävi pian selväksi, kun iltapäivän upeassa valossa kaari kuin sulautui siniseen taivaaseen. Yrityksistä huolimatta tämä tunnelma ei kuviin tarttunut.

Saint Louis
Asukasluku 319294
Osavaltio Missouri
Vierailuaika 25.6.-27.6.
Päivän ylin lämpötila 36°C
Yön alin lämpötila 22°C

Route 66 roadtrip 2016, osa 2: Illinois

Edellinen osa: osa 1: Chicago, seuraava osa: osa 3: Saint Louis

Route 66:n toinen pää sijaitsee Illinoisin osavaltion Chicagossa, tarkemmin East Adams Streetillä vastapäätä Art Instituten pääsisäänkäyntiä. Aloitimme ajomatkamme Chicagosta, joskaan emme aivan tuosta virallisesta alkupisteestä. Nappasimme uudenkarhean Jeep Renegaden allemme Chicagon keskustan lounaispuolella sijaitsevalta Midwayn lentokentältä Hertzin vuokraamosta. Kaupungin päälentokenttä O'Hare, jolle olimme saapuneet Finnairin suoralla lennolla neljä päivää aiemmin, sijaitsee ikävästi keskustan luoteispuolella. Kaupungissa emme autoa tarvinneet, joten oli luontevaa noutaa auto vasta eteenpäin lähtiessämme reitin kannalta kätevimmästä paikasta. Näin pääsimme liikkeelle kiertämättä koko Chicagon keskustaa.


Navigointiapuna meillä oli seitsemän tuuman Android-tabletti, joka oli sieltä hintahaarukan edullisemmasta päästä. Asus oli laitteen merkki ja se oli hankittu Verkkokauppa.comista noin 150€ hintaan. Laitteessa oli paikka sim-kortille, joten sitä pystyi käyttämään myös matkapuhelinverkon datayhteydellä (ja myös todella hassun kokoisena puhelimena). Hankimmekin jo Chicagosta AT&T:n prepaid-liittymän pelkällä datalla. Noin $50 hintaan per kuukausi kuului 5GB dataa. Tämä riitti hyvin vain tarpeen tullen käytettynä, emme saaneet kuin 2GB käytettyä.

Route 66 roadtrip 2016, osa 1: Chicago

Edellinen osa: Route 66 roadtrip 2016, seuraava osa: osa 2: Illinois

Matkamme alkoi Chicagosta, USA:n kolmanneksi suurimmasta kaupungista. Chicago sijaitsee Michiganjärven rannalla Illinoisin osavaltiossa. Onneksemme Finnair oli ottanut Chicagon kesäkohteekseen tarjoten meille suoran lennon perille. Kun suorakin lento kesti yli kahdeksan tuntia, emme edes harkinneet muita vaihtoehtoja. Hieman edullisemmin olisi toki päässyt yhdellä tai kahdella vaihdolla, mutta hintaero ei onneksi ollut valtava.

Chicago
Asukasluku 2,7 miljoonaa
Osavaltio Illinois
Vierailuaika 19.6.-23.6.
Päivän ylin lämpötila 25-33°C
Yön alin lämpötila 19-23°C
Lento laskeutui siinä vähän yli puoli seitsemän illalla paikallista aikaa kaupungin suuremmalle O'Haren lentokentälle. Hämmästykseksemme maahantulomuodollisuudet olivat ehdottomasti jouheimmat näkemämme Amerikkaan saavuttaessa. Ainoana pienenä ohjelmanumerona jouduimme kaikkien matkatavaroiden läpivalaisuun kentältä poistuessamme. Kassiin oli unohtunut lennolla syömättä jäänyt eväsbanaani. USA:han ei tosiaankaan saa tuoda maataloustuotteita. Tätä valvotaan koiravoimin lentokentillä.

Route 66 roadtrip 2016

Seuraavaksi: osa 1: Chicago

Tänä kesänä se sitten tapahtui. Pääsimme kuin pääsimmekin toteuttamaan sen kaikkien roadtripien äidin, eli ajamaan route 66 -reittiä Chicagosta USA:n länsirannikolle Santa Monicaan. Alkuperäinen reitti tosin oli meille enemmänkin ohjenuora, poikkesimme siltä useassa kohdin, kun reitin etelä- tai pohjoispuolella oli tarjolla jotain kiinnostavampaa. Lisäksi teimme liki kahden viikon ylimääräisen kierroksen syvään etelään. Paikoin myös oikaisimme moottoritietä käyttäen, jos alkuperäinen reitti ei jollain osuudella tarjonnut mitään etukäteen tiedusteltua nähtävää. Vietimme tien päällä yhteensä reilut seitsemän viikkoa, joten kerrottavaa on paljon.


Legendaarinen Chicagosta Los Angelesiin (tarkemmin Santa Monicaan) johtanut valtatie 66 sai alkunsa 1920-luvulla, kun USA:n tieverkostoa alettiin yhtenäistää. Aiemmin teiden nimeäminen ja numerointi tapahtui kussakin osavaltiossa vapaasti ja tämän seurauksena käytännöt olivat hyvin kirjavia. Yhtenäistämisen ensimmäisessä vaiheessa yhdistettiin jo olemassa olevia teitä yhteisen numeron alle. Tärkeimmät rannikolta toiselle vievät tiet saivat tasakymmennumerot ja muut numerot varattiin muille väylille, joihin siis kuului myös valtatie 66. Tässä vaiheessa ei siis rakennettu uutta tietä vaan pikemminkin yhdistettiin jo olemassaolevia toisiinsa liittyviä teitä yhdeksi samannimiseksi valtatieksi. Iso osa teistä oli tässä vaiheessa päällystämättömiä hiekkateitä.

[Lisäys: Kirjoitin matkan jälkeen suunnittelumateriaalistani ja kokemuksistani myös Route 66 -matkaoppaan, voit tutustua siihen täällä.]

Lontoon nähtävyyksiä - Parlamenttitalo eli Westminsterin palatsi

Lontoon yksi tunnetuimmista maamerkeistä on ehdottomasti Westminsterin palatsi ja sen kellotorni Elizabeth Tower Big Beninä tunnettuine kelloineen. Rakennuksessa kokoontuvat Iso-Britannian parlamentin ala- ja ylähuone. Palatsi on osittain rakennettu uudelleen Lontoon vuoden 1834 tulipalon jälkeen, mutta myös tätä vanhempia osia rakennuksesta on edelleen jäljellä. Vuonna 1987 UNESCOn maailmanperintökohteeksi nimetty rakennus on hieno niin sisältä kuin ulkoakin ja osa upeista sisätiloista on avoinna vierailijoille opastetun kierroksen muodossa.


Kierros kestää 1,5 tuntia. Kierroksia järjestetään lauantaisin ympäri vuoden ja arkipäivisin parlamentin ollessa tauolla loppukesästä ja syksyllä. Kierrokset pyörivät noin 20 minuutin välein pitkin päivää. Kierros maksaa £25,50 aikuisilta ja £11 lapsilta. Alle 5-vuotiaat lapset pääsevät ilmaiseksi, mutta kierroksen pituuden vuoksi näin nuorten lasten ottamista mukaan ei suositella.

Orlandon nähtävyyksiä - Universal Orlando Resort

Orlando on tunnettu huvipuistoistaan. Kaupungin liepeiltä löytyy se maailman suurin ja kaunein eli Walt Disney World. Silti ainakin näin aikuisen näkövinkkelistä kaupungin kiinnostavin kohde ovat Universalin kaksi puistoa Universal Studios Florida ja Islands of Adventure. Vierailimme keväällä 2016 peräkkäisinä päivinä sekä Disneyn että Universalin puistoissa, joten vertailu on kohtalaisen helppoa.


Universalin puistot ovat maailman suosituimpien huvipuistojen listan sijoilla 10 ja 12. Laitteita löytyy joka lähtöön ja hurjimmat ovat melkoisen vauhdikkaita. Tokihan huvipuistojen luvatusta maasta USA:sta löytyy varmasti hurjempiakin härveleitä, mutta keskimääräisen huvittelijan tarpeet tulevat Univerasalilla tyydytettyä. Jos lisäksi puiston teemat, kuten Simpsonit, Harry Potter tai vaikkapa Marvelin supersankarit ovat edes hieman tuttuja, saa laitteista vielä enemmän irti.

Miamin nähtävyyksiä - Vizcaya Museum & Gardens

Merenrannalla Miamin Coconut Groven kaupunginosassa sijaitseva upea museo Viscaya Museum & Gardens on maatalouskoneiden valmistuksella rikastuneen teollisuuspohatta James Deeringin entinen huvila. 1920-luvulla valmistuneen huvilan tilukset ovat kaikkiaan lik 73 hehtaarin laajuiset.


Museo sijaitsee noin viiden minuutin ajomatkan päässä etelään päin Miami keskustasta. Museoon kuuluu sekä itse huvila että sen upea puutarha. Huvilan huikean hienoissa sisätiloissa ei ole luvallista ottaa valokuvia, joten ne on käytävä itse katsomassa. Puutarhassa sen sijaan saa antaa kameran laulaa vapaasti. Paikka onkin niin upea, että kuvia tuli otettua iso kasa.

Lontoon nähtävyyksiä - The Shard

Vähän reilut 300 metriä korkea The Shard on Lontoon ja samalla koko Iso-Britannian korkein rakennus. Lisäksi se on myös korkein rakennus koko EU:n alueella. Tämä vuonna 2012 valmistunut lasipintainen torni tuo muodoltaan mieleen Taru Sormusten Herrasta -elokuvat. Tunnistettava muoto ja huima korkeus takaavat sen, että torni nähdään joka puolelta kaupunkia.


Rakennus sijaitsee joen "väärällä" puolella Southwarkin alueella. Läheltä löytyy mm. Borough Marketin kauppahalli, vanha kunnon London Bridge sekä Lontoon edellisen vierailumme majapaikka, hauskalla tavalla erilainen hotelli citizenM.

Bangkokin nähtävyyksiä - Chinatown

Thaimaan pääkaupunki Bangkokin kiinalaisten oma asuinalue Chinatown on yksi suosikkipaikoistamme kaupungissa. Tämän ihmisiä kuhisevan urbaanin viidakon kapeille kujille on hauska eksyä harhailemaan tuntikausiksi.


Chinatowniin on helpointa ja miellyttävintä saapua jokea pitkin. Ainakin siis silloin, kun majapaikka ei satu olemaan kävelymatkan päässä alueesta. Ilmaratajuna Skytrain tuo kätevästi Saphan Taksinin asemalle, joka on aivan Sathornin satamalaiturin vieressä. Oranssilla lipulla merkitty julkisen liikenteen pikavuoron vene vie nopsasti Rachawongin laiturille (suunta pohjoiseen eli laiturilta joelle katsoen oikealle), jolta kadulle jalkautuessa onkin jo Chinatownissa. Ajankohdasta riippuen matkan hinta on 10-15 bahtia (noin 25-37 centtiä) ja se maksetaan veneen rahastajalle. Minnekään luukulle ei siis tarvitse jonottaa erikseen. Joskus rahastaja ehtii hoitamaan hommansa jo laiturilla jonon edetessä, mutta toisinaan maksu kerätään vasta veneessä.

Orlandon nähtävyyksiä - Walt Disney World

Orlando on varsinainen huvittelukeskus. Walt Disney World tämän taisi aloittaa, sen puistoista ensimmäinen, Magic Kingdom, valmistui vuonna 1971. Nykyisin Disneyn resortin alueelle mahtuu kaikkiaan neljä huvipuistoa, kaksi vesipuistoa, golfkenttiä sekä lukuisia hotelleja, ravintoloita ja muita hyviä paikkoja lompakon keventämiseen.


Koko alueen kiertämiseen menisi enemmän aikaa kuin ihmisen hermot (ja lompakko) sallivat, joten me tyydyimme vain kiertämään päivän verran siinä alkuperäisessä, eli Magic Kingdom -huvipuistossa. Tämä on se puisto, joka näyttää kaikista tutuimmalta, jos on aiemmin vieraillut jossain Disneyland-puistossa. Disneyn resortin huvipuistot ovat kaikki suosittuja, mutta juuri tämä Magic Kingdom on vuodesta toiseen maailman vierailluin huvipuisto.

Lontoon nähtävyyksiä - Orangery

Mikäpä olisikaan perienglantilaisempaa kuin iltapäivätee. Lontoossa on useita hienoja paikkoja tämän rituaalin suorittamiseen, mutta mielestäni upein näistä on Kensingtonin palatsiin kuuluva Orangery.


Orangery kuuluu Kensingtonin palatsin puutarhaan. Rakennusaikana 1700-luvun alussa oli Euroopan kuninkaallisten keskuudessa muodikasta käyttää puutarhoissa koristeina sitruspuita. Englannissa nämä eivät oikein talvehtineet hyvin ulkosalla, joten talven ajaksi puille tarvittiin kasvihuone, joka sitruspuiden tapauksessa oli englanniksi orangery. Puut istutettiin isoihin ruukkuihin, joita oli suhteellisen helppo kuljettaa puutarhan ja kasvihuoneen välillä keväisin ja syksyisin.

Pariisin nähtävyyksiä - Conciergerie

Ranskan pääkaupungin Pariisin vanhimmasta osasta Citén saarelta löytyvä Conciergerie on ainakin historiasta kiinnostuneille sopiva vierailukohde. Tämä nykyisin osittain museona toimiva entinen vankila on parhaiten tunnettu Ranskan vallankumouksen ajan tapahtumista. Conciergerie toimi tuolloin giljotiinin asiakkaiden viimeisenä asuinsijana.


900-luvulta 1300-luvulle asti paikalla sijaitsi kuninkaan palatsi. Keskiaikaisesta palatsista on edelleen jäljellä yksi pylvässali. Palatsia laajennettiin eri kuninkaiden toimesta, kunnes 1358 hovi muutti sieltä Louvreen. Tällöin Conciergerie yhtenä palatsin osana jäi muuhun hallinnolliseen käyttöön. 1400-luvulla osasta rakennusta tehtiin vankila.

Lontoon nähtävyyksiä - Highgaten hautausmaa

Alkukevään Lontoon vierailullamme kävimme tutustumassa viktoriaaniseen Highgaten hautausmaahan. Edelleen käytössä olevan hautausmaan itäinen puoli on vapaasti tutustuttavissa, mutta läntinen puoli on todettu tällaiseen liian vaarallisen huonokuntoiseksi ja siksi sinne pääseekin vain opastetuilla kierroksilla. Myös itäiselle puolelle on tarjolla opastettuja kierroksia. Läntisen puolen kierros maksaa aikuisilta £12 ja lapsilta £6. Alle 8-vuotiaita lapsia ei kierroksille oteta. Itäiselle puolelle aikuiset pääsevät kierrokselle mukaan £8 ja lapset £4 hinnalla. Ikärajoitusta ei tälle puolelle ole.


Olimme perillä vähän etuajassa ennen etukäteen netistä varattua opastettua kierrosta, joten ehdimme kävellä itäisellä puolella ennen kierrosta. Ihan sattumalta bongasimme pääkäytävän varrelta Douglas Adamsin haudan. Linnunradan käsikirja liftareille -sarjan luojana tunnettu kirjailija on yksi suurimpia suosikkejani, joten jätin laukustani yhden hyväksi osoittautuneen kynän muiden kaveriksi yksinkertaisen hautakiven edessä olevaan astiaan. Hienosti keksitty kunnianosoitus kirjailijalle.

Miamin nähtävyyksiä - Zoo Miami

Miamin eläintarhassa Zoo Miamissa (aiemmalta nimeltään Miami MetroZoo) asuu yli 3000 eläintä yli 130 hehtaarin alueella. Eläintarhan alue on suurempi kuin vaikkapa kuuluisan San Diegon eläintarhan, mutta eläimiä on toki vähemmän. Zoo Miami on Floridan osavaltion vanhin ja suurin eläintarha ja myös manner-USA:n ainoa trooppinen eläintarha.


Zoo Miami sijaitsee Miamin keskustasta etelään noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Vuonna 1948 perustettu eläintarha muutti nykyiseen sijaintiinsa vuonna 1980.

Siem Reapin nähtävyyksiä - Ta Prohm

Ta Prohmin buddhalainen temppeli on Angkorin arkeologisen alueen ns. pienen kierroksen (small circuit) yksi vierailukohteista. Alue sijaitsee Siem Reapin kaupungin lähellä Kambodžassa. Tämä viidakon valtaama temppeli on näkynyt Tomb Raider -elokuvassa ja siitä syystä sitä nykyisin usein kutsutaankin Angelina Jolien temppeliksi. Temppeli kuuluu muiden alueen temppeleiden ohella UNESCON maailmanperintökohteisiin.


Temppelin rakennutti 1100- ja 1200-lukujen taitteessa khmerien kuningas Jayavarman VII buddhalaiseksi luostariksi ja yliopistoksi noin kilometrin päähän pääkaupunki Angkor Thomista. Temppeli edustaa samaa tyyliä kuin Angkor Thomissa sijaitseva Bayon.

Retkikohde Teneriffalta: La Gomera

Espanjalle kuuluvista Kanariansaarista toiseksi pienin La Gomera ei ehkä ole yhtä tunnettu kuin suuri naapurinsa Teneriffa, mutta silläkin on monenlaista tarjottavaa vierailijalle. Me olemme käyneet saarella vain päiväretkellä Teneriffalta käsin. Varsinaiseksi lomakohteeksikin saaresta kuitenkin on, mikäli reippailu kiinnostaa. Vaihtoehtoisesti rauhallista lepolomaa lämpimässä, mutta ei kuitenkaan rannalla, etsivälle La Gomera voi myös olla nappivalinta. Saarelle ei pääse ihan yhtä helposti kuin suosituimmille Kanariansaarille, mutta ei matka ihan rakettitiedettäkään ole.


La Gomeralle on lauttayhteys Teneriffan eteläpuolelta La Cristianosin satamasta. Liikennettä operoi norjalainen Fred Olsen -laivayhtiö. Lautta kulkee aamupäivän aikana kerran kumpaankin suuntaan ja iltapäivän ja illan aikana vastaavasti kolme kertaa. Merimatka kestää suuntaansa vajaan tunnin. Kyytiin mahtuu myös auto. Vaihtoehtoiset lauttayhteydet on myös muilta pikkusaarilta El Hierrolta ja La Palmalta. Muilta saarilta on ensin siirryttävä Teneriffalle ja sitten jatkettava lautalla. La Gomeralla on myös lentokenttä, jonne on yhteys Teneriffan pohjoiselta kentältä.

Pariisin nähtävyyksiä - Notre Damen katedraali

Suosikkikaupungissamme Pariisissa olemme tutustuneet lukuisiin kirkkoihin. Näissä vanhoissa rakennuksissa on jotain kiehtovaa. Yksi ehdottomista suosikeistamme on Unescon maailmanperintökohde vanha rouva Notre Dame.


Tätä upeaa goottilaisen kirkkoarkkitehtuurin helmeä rakennettiin pitkään ja hartaasti vuodesta 1160 aina vuoteen 1345 asti. Sittemmin rakennus on saanut kokea kovia. 1790-luvulla Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa irtaimistoa tärveltyi ja katosi. Hulluimpina vuosina Notre Dame toimi varastotilana. 1800-luvun puolivälin tienoilla alkanut restaurointi pelasti tilanteen. Sittemmin huoltotöitä on suoritettu 1990-luvulta alkaen. Viimeisimmillä vierailukerroillamme osa rakennuksesta onkin ollut rakennustellingeillä kuorrutettuna.

Washingtonin nähtävyyksiä - Valkoinen talo

USA:n pääkaupunki Washingtonin tunnetuin rakennus on varmasti presidentin virka-asunto Valkoinen talo. Olimme Lissabonin vierailullamme sattumalta tapaamaltamme vanhemmalta amerikkalaiselta herrasmieheltä kuulleet, että vierasmaalaisenkin on mahdollista päästä tutustumaan tähän rakennukseen myös sisäpuolelta. Mikäs olisikaan hienompaa, kun Washingtoniin olimme kerran roadtripin lopulla menossa.


Valitettavasti matkan lähestyessä kävi selväksi, ettei Suomen Washingtonin suurlähetystö enää tarjoakaan apua vierailun järjestämisessä. Vielä jossain vaiheessa suurlähetystön sivuilla kerrottiin vierailun järjestyvän, kunhan Valkoisen talon järjestelmäuudistus valmistuu. Sittemmin kaikki maininnat koko aiheesta katosivat sivuilta. Niinpä tyytyminen oli talon katselemiseen aidan takaa.

Istanbulin nähtävyyksiä - Sininen moskeija

Vierailumme Turkin pääkaupungissa Istanbulissa oli meidän ensimmäinen kosketuksemme islamilaiseen maahan. Pitkin päivää kaupungilla kaikuviin rukouskutsuihin tottui nopeasti. Tokihan kaupungin upeissa moskeijoissa täytyi käydä tutustumiskäynneillä. Yksi hienoimmista ja tunnetuimmista on Sulttaani Ahmedin moskeija eli tuttavallisemmin Sininen moskeija.


Moskeija valmistui vuonna 1616 ottomaanien sulttaani Ahmed I:n hallintokaudella. Moskeija sijaitsee Istanbulin keskeisimmällä Sultanahmetin turistialueella aivan nykyään museona toimivaa Hagia Sofian moskeijaa vastapäätä. Arkkitehtuuriltaan moskeija edustaa ottomaanien moskeija-arkkitehtuurin parasta osaamista, jossa 200 vuoden kehitys kulminoituu.

Prahan nähtävyyksiä - Kaarlensilta

Tsekin pääkaupunki Prahan yksi tunnetuimmista maamerkeistä on 1400-luvulta peräisen oleva Pienen puolen ja vanhankaupungin yhdistävä kivinen Kaarlensilta. Aamuvarhaisesta iltamyöhään tämä kävelysilta vilisee turisteja.


Sillan rakennustyöt aloitettiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijan, keisari Kaarle IV:n, toimeksiannosta vuonna 1357. Silta valmistui kuitenkin hänen hallitsijakautensa jälkeen 1400-luvun puolella. Vuodesta 1870 alkaen tämä alunperin Kivisiltana tunnettu joenylityspaikka on totellut nykyistä nimeään rakennuttajansa mukaan.

Florida roadtrip 2016: Tilinpäätös

Edellinen osa: osa 6: Key West

Aiempien matkakertomusten tapaan olen tähän viimeiseen postaukseen yrittänyt avata reissumme budjettia. Kuitteja ja luottokorttilaskuja olen pläräillyt ja valuuttakursseja väännellyt ja käännellyt sekä pikkuisen myös veroja laskenut. Mahdollisesti luontevinta olisi ollut esittää hinnat dollareissa, mutta osassa tapauksista tällaista hintaa ei ollut saatavilla. Osa asioista kun tuli hoidettua jo kotimaasta käsin euroissa. Siksi olen muuntanut kaiken euroiksi luottokorttiyhtiön avustuksella tai itse laskien sopivalla keskikurssilla.


Olen myös pyrkinyt laskemaan kaikkiin hintoihin veron osuuden mukaan. Jenkkiläinen kun yleensä ilmoittaa hinnastossaan kaiken aina ilman veroja. Olen kirjannut ylös dollarihinnan veron kanssa niissä tapauksissa, joissa se on ollut tarjolla. Ilmoittamani dollarihinnat poikkeavat siis netistä löytyvistä siksi, että minä olen laskenut hintoihin myös veron mukaan. Veroprosentti näkyi pääosin olevan 6,5. Tämä tosin vaihtelee vähän tuotteittain, osavaltioittain ja ilmeisesti myös ihan kaupungeittain. Hämmentävästi muutamassa paikassa vero sisältyikin hintaan jo valmiiksi.

Florida roadtrip 2016, osa 6: Key West

Edellinen osa: osa 5: Everglades, seuraava osa: tilinpäätös

Vaikka mahtava reissumme oli jo pahasti loppusuorallaan, emme vaipuneet epätoivoon. Sen sijaan suuntasimme matkamme kohti etelää ja manner-USA:n ainoata trooppisen ilmaston aluetta, Key Westiä. Saariketjun päässä sijaitsevaan maan eteläisimpään paikkaan (siis jälleen manner-USA:n eteläisin paikka, jos tarkkoja ollaan) johtaa tasan yksi tie, Overseas Highway, US route 1. Ihan aluksi kuitenkin tankkasimme auton, sillä arvelimme menoveden olevan mantereella pikkuisen edullisempaa kuin saarilla. Arvaus osui ihan nappiin.


Key West on saanut nimensä samaan tapaan kuin moni muukin paikka espanjalaisten isäntien kautta USA:lle päätyneillä alueilla. Espanjalaiset nimesivät saaren Cayo Huesoksi, mikä tarkoittaa luusaarta (cayo on matala saari tai riutta). Tästä se englanninkielisten suussa vääntyi Key Westiksi. Saman mallin mukaan kaikkia muitakin alueen saaria kutsutaan nimellä Key, jolla siis englanninkielisenä sanana ei ole mitään tekemistä saaren kanssa. Tämä siis ihan yleistiedoksi, jos jotakuta muutakin on joskus tämä asia ihmetyttänyt.