lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kevättä vastaanottamassa Kööpenhaminassa

Kööpenhaminassa kevät on varmasti jo alkanut, onhan se paljon etelämmässä kuin Helsinki. Siellä on niitä värikkäitä taloja kanavan varrella. Maailman paras ravintola Noma löytyy sieltä myös, paitsi että se lopetti toimintansa Kööpenhaminassa ainakin toistaiseksi. Eikä tietysti pidä unohtaa sitä pientä merenneitoa. Kyllähän tuonne pitää lähteä käymään, kun tilaisuus kerran tarjoutuu.


Jo perinteeksi muodostunut kevään vastaanotto tapahtui siis tänä vuonna Kööpenhaminassa juuri ennen maaliskuun puoltaväliä. Reissu alkoi viikonlopun työmatkana ja jatkui parin päivän omatoimisella haahuilulla, johon myös parempi puolisko saapui osallistumaan. Vierailu kaupungissa oli minulle ensimmäinen. Helposti voisin kuvitella palaavani, etenkin kun välimatka on hyvin maltillinen ja edullisia lentoja on saatavilla. Kööpenhamina on kaunis kaupunki.


Kyllähän se kevät oli Kööpenhaminassa jo selvästi tuloillaan. Lämmintä oli parhaina päivinä liki kymmenen astetta ja aurinkokin paisteli kauniisti. Näiden vastapainoksi tarjolla oli myös pilvisiä päiviä ja muutaman asteen viileämpiä lämpötiloja. Sade ei onneksi kiusannut. Puissa ei lehdenalkuja näkynyt, mutta ensimmäiset kevään kukkaset olivat puistoissa jo ehtineet esille.


Aurinkoinen ja lämmin sää oli myös saanut kaupunkilaiset liikkeelle viikonlopun kunniaksi. Nørreportin alueella väkeä oli ihan tungokseksi asti ja nuoriso istuskeli jalkakäytävillä seinään nojaten nauttien pussicarlsbergeja. Tämä olikin ihan uusi tapa, muualla en tällaiseen jalkakäytäväistuskeluun ole törmännyt.


Piipahdimme kuolaamassa herkkuja Torvehallernen kauppahalleissa. Monenmoista herkkua siellä olikin tarjolla. Saimme maistaa aivan hävyttömän hyvää balsamicoa. Työkavereille tarttui matkaan muutama purkki erinomaisia Lakridsin lakuja. Näitä samoja kyllä myydään ihan siinä työpaikan naapurissa Stockmannillakin, mutta onhan se toki eri asia ostaa ne kotiseudultaan.


Kevät oli kuitenkin vasta aluillaan. Tämän huomasi hyvin auringonlaskun aikaan, kun ilma kävi jo selvästi viileämmäksi.


Sunnuntaina virallinen ohjelma päättyi. Parempi puolisko oli jo saapunut kaupunkiin ja vuorossa oli vielä kolme päivää vapaa-aikaa. Pieni merenneito ei oikein tuntunut kuuluvan kenenkään tuttujen suosikkeihin. Silti päätimme käydä sitä katsomassa. Eihän sitä tiedä, jos ei itse näe. Patsas ei toki ollut suuren suuri, mutta ei se nyt ihan niin pienikään ollut kuin monet väittivät. Jos merenneitoja olisi oikeasti olemassa, olisivat ne varmaankin juuri tuon kokoisia. Patsas sijaitsee hieman syrjässä, mutta onneksi siinä lähellä on hauska Kastelletin linnoitus, jota voi katsella samalla.


Kastelletin kohdalla aurinko oli jo melkoisen matalalla luoden mahtavan valaistuksen valokuvia varten.


Kastelletin ulkopuolelta löytyi Englantilainen kirkko, joka näytti kivalta heijastuessaan vedestä.


Aurinkoisen viikonlopun jälkeen maanantai valkeni varsin harmaana ja pilvisenä. Päätimme aloittaa viikon tutustumalla Christianian vapaakaupunkiin. Paikka on oikeasti varsin erikoinen, etenkin kun ottaa huomioon sen sijaitsevan Tanskassa, joka kuitenkin on pohjoismaa. Laki ja järjestys ja sitä rataa.


Kävelimme ennen Christianiaan saapumista hetken Christianhavnin rannalla. Alue ei ole ehkä yhtä söpö kuin postauksen ensimmäisen kuvan Nyhavn, mutta me tykkäsimme tästä rannan pielestä jotenkin enemmän. Ehkä tässä auttoi se, että saimme kävellä ihan kahdestaan. Muita turisteja ei näkynyt hyörimässä, eikä puolta jalkakäytävästi ollut uhrattu turistisyöttölöiden ja -juottoloiden terasseille.


Itse Christianiassa keskityimme lähinnä katutaiteen ihastelemiseen. Muutamia isoja ja hienoja seinämaalauksia löysimme. Pääväylä Pusher Streetillä pidin varmuudeksi kameran piilossa, koska käytännössä laittomien nautintoaineiden kaupittelijat eivät välttämättä pidä valokuvaajista. Kaupustelua ei mitenkään täällä piiloteltu, mutta eipähän kukaan tullut tyrkyttämäänkään mitään.


Kävelimme hetken matkaa opastetulla kävelykierroksella olevan turistiryhmän vanavedessä. Emme kuitenkaan jaksaneet jatkaa pääväylillä kovin pitkästi, vaan siirryimme pian sivukujalle, joka lopulta johti järven rannalle. Tämä harhapolku oli hyvin onnekas, sillä alue oli oikein viehättävä. Talot olivat samanlaisia kotikutoisia kuin muuallakin Christianiassa, joskin etenkin järven vastarannalla oli muutamia hyvin hauskannäköisiä taloja. Ihmisiä oli liikkeellä näillä nurkilla huomattavan vähän.


Järven kierrettyämme palasimme takaisin pääväylille ja lopulta ulos koko Christianian alueelta. Kävely raikkaassa ilmassa oli saanut ruokahalun heräämään, joten suuntasimme kulkumme takaisin kohti tuttuja kulmia keskustassa. Tavoitteenamme oli maistaa smørrebrødiä klassisimmillaan Schønnemannilla. Perillä selvisi, että olimme liikkeellä juuri kahden kattauksen välimaastossa, joten jouduimme odottelemaan puolisen tuntia saadaksemme pöydän.


Päätin odotellessani kipaista Rundetårniin katselemaan maisemia. Parempi puolisko katseli mieluummin ympärilleen maan pinnalla. Maksoin pääsymaksun (25 kruunua) ja kiipesin torniin. Suurin osa kiipeämisestä tapahtuu kaltevaa luiskaa pitkin. Lopuksi oli tarjolla vielä vähän portaita. Viimeinen porraspätkä oli hyvin kapea. Siinä sai tosissaan olla tarkkana, ettei jalka lipsahtanut kapoisilta rappusilta. Ylhäältä avautuivat ihan kivat näkymät yli kaupungin. Kirkkaammalla kelillä näkymä lienee todella upea, auringonlaskusta puhumattakaan.


Jaloittelun jälkeen pääsimme syömään. Smørrebrødit olivat ihan viimeisen päälle hyviä. Leipä hautautui totaalisesti täytteiden alle. Ravintola oli varsin tyylikäs, mutta onneksi emme olleet ainoat suoraan kadulta pöllähtäneet arkisen näköiset turistit paikalla. Söimme kaksi annosta per nenu, mutta lounaaksi yksikin olisi riittänyt. Kaksi lienee kuitenkin se normaali määrä. Lopputulemana olimme totaalisen täynnä. Kokeilin myös akvaviittia toisen leivän kanssa. Tarjoilija valikoi annokselleni sopivan juoman, joka taisi olla sitruunalla ja chilillä maustettua. En löytänyt itsestäni akvaviitin ystävää, mutta tulipahan tuotakin kokeiltua.


Viimeinen Kööpenhaminan päivä pyhitettiin Rosenborgin renessanssilinnaan tutustumiseen. Linnassa olikin varsin paljon nähtävää kaikkiaan kolmessa kerroksessa. Osa huoneista oli hyvin pieniä, mutta ylimmästä kerroksesta löytyi myös suuri sali. Suosittelen katselemaan myös ylöspäin. Useassa huoneessa kattokoristeet olivat todella upeita.


Linnan kellarissa säilytetään Tanskan kruununjalokiviä.


Rosenborgin linnan ympärillä on suuri puisto, joka oli näin lehdettömien puidenkin aikana varsin hieno. Jokunen sitkeä kaupunkilainen oli saapunut puistoon istuskelemaan penkille kirjaa lueskelemaan. Puiston suorat puurivit toivat mieleen Pariisin Marskentän ympäristön.


Paluumatkalla hotellille kiersimme Fredrikskirkenin kautta. Tämän kirkon valtava kupoli näkyy kauas. Lähempä paljastui, että kirkko sijaitsee varsin ahtaasti talojen ympäröimänä. Lisäksi alue oli vahvasti remontissa. Ulkopuolella ei siis kauheasti ollut nähtävää, mutta onneksi kirkkoon pääsi myös sisälle.


Massiivisesta kupolistaan huolimatta kirkko vaikutti sisältä yllättävän pieneltä. Mutta varsin hieno se oli silti.


Paluumatkalla kävelimme vielä Strøgetin kävelykaduilla. Matkalta löytyi myös erinomainen kahvila, jossa söimme superhyvät kakkupalat. Tanskalaiset ovat tunnettuja herkkusuita.


Ehkä suurin harmi tällä ensimmäisellä Kööpenhaminan vierailulla oli se, että Tivoli ei ollut auki. Olin ymmärtänyt, että tämä maailman toiseksi vanhin huvipuisto olisi ympäri vuoden auki, mutta sepäs olikin harhaluulo. Nettisivujen mukaan paikka on auki kesäkaudella, Halloweenin tienoilla sekä joulukaudella. Olimme liikkeellä noin kuukausi ennen kesäkauden alkua.


Tivoli jäi siis seuraavaan kertaan, mutta onneksi katujen varsilta löytyi paljon odottamattomia nähtävyyksiä. Hotellimme lähellä oli tarjolla pari suurta seinämaalausta.


Toinen maalauksista sijaitsi Kødbyenin teurastamoalueella, joka on Kööpenhaminan Meatpacking District. Alueella toimii edelleen lihan- ja kalankäsittelylaitoksia, mutta niiden sekaan on ilmaantunut luovan alan toimijoita sekä etenkin kivoja baareja ja ravintoloita. Hotellimme sijainti aivan tämän alueen vieressä oli varsin onnekas sattuma. Ehdimme käydä pari alueen ruokaravintoloista testaamassa ja molemmat olivat erinomaisia.


Näin tämäkin matkavuosi 2017 saatiin käyntiin. Pitempää matkaa on odotteleminen kesälomaan asti, mutta sitä odotellessa käymme vierailemassa muutamissa vähemmälle huomiolle jääneissä lähikohteissa. Näistäkin seikkailuista kertoilen täällä enemmän aikanaan.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Los Angelesin nähtävyyksiä - Kaupungintalo

"Los Angelesin keskusta kannattaa unohtaa, ei siellä kukaan käy", olen kuullut sanottavan useammassakin tv-ohjelmassa. Moni muukin on tämän kuullut ja hyvin sisäistänyt, voi helposti todeta paikan päälle. Katukuvassa ei selvästi turistiksi erottuvia ihmisiä näy, siis meidän lisäksemme. Minä jo metrosta katutasolle noustessamme kaivelen kameran, tuon kansainvälisen turistin tunnusmerkin, esille laukusta. Sillä siinähän se heti puiston toisella puolella komeilee, komea art deco -helmi, Los Angelesin kaupungintalo.


Tv-ohjelma oli sikäli oikeassa, ettei keskustassa ihan kamalasti nähtävää ole. Walt Disney Concert Hall lähinnä tulee mieleen, Frank Gehryn arkkitehtuuria katselen aina mielelläni. Muutoin niitä korkeita talojahan siellä lähinnä on.


Vuonna 1928 valmistunut kaupungintalo on itsessään hienon näköinen. Erityisen mielenkiintoisen siitä tekee kuitenkin sen 27. kerros, jossa sijaitsee yleisölle avoin ja ilmainen näköalatasanne. Sieltä avautuvat hienot näkymät kaikkiin ilmansuuntiin. Välissä ei ole edes valokuvia pilaavaa lasia. Aivan esteettömiksi maisemia ei kuitenkaan voi kutsua, sillä tasaisin välimatkoin on edessä pylväitä. Nämä eivät kuitenkaan haittaa erityisen paljon, paitsi jos mieli tekisi ottaa erityisen laajaa panoraamakuvaa.


Pääsymaksua näköalatasanteelle ei siis ole, mutta sinne päästäkseen on ilmoittauduttava alakerran vastaanotossa saadakseen virallisen vierailijatarran. Ennen ilmoittautumista suoritetaan turvatarkastus. Ensimmäinen hissi vie vain osan matkasta. Sen jälkeen on jatkettava toisella hissillä 26. kerrokseen, josta vielä kivutaan yhden kerroksen verran portaita näköalatasanteelle. Näkymiä ihaillessa viimeistään käsittää Los Angelesin kaupunkialueen valtavan koon. Kaupunki jatkuu joka suuntaan silmänkantamattomiin.


Mikäli majapaikka sattuu olemaan esimerkiksi Hollywoodissa, kuten meillä oli tilanne, on Los Angelesin keskustaan kätevintä saapua metrolla. Tässä autoilijoiden kaupungissa tämä saattaa kuulostaa hieman absurdilta, mutta tämä kulkuväline on oikeasti varsin kätevä. Siis silloin kuin se reitille osuu. Pääosin metron kattavuus on vielä hyvin heikkoa. Mutta Hollywoodista keskustaan yhteys toimii hyvin.

Muut kirjoitukset aiheesta Los Angeles:
Roadtrip USA 2014, osa 5: Los Angeles
Los Angelesin nähtävyyksiä - Westwood Village Memorial Park
Los Angelesin nähtävyyksiä - Mulholland Drive
Los Angelesin nähtävyyksiä - Venicen kanavat
Los Angelesin nähtävyyksiä - Venice Boardwalk
Los Angelesin nähtävyyksiä - Hollywood Walk of Fame
Los Angelesin nähtävyyksiä - Universal Studios
Los Angelesin nähtävyyksiä - Santa Monica Beach
Los Angelesin nähtävyyksiä - Disneyland
Route 66 roadtrip 2016, osa 23: Los Angeles

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kuolleiden ja vähän elävienkin muistomerkkejä USA:ssa

Luin tänään ensimmäiseksi aamulla uutisen rocklegenda Chuck Berryn kuolemasta. Tätä 90-vuotiaaksi elänyttä herraa en koskaan nähnyt livenä, mutta hänen patsaansa näin Saint Louisissa viime kesänä roadtripin yhteydessä. Samaisella matkalla näimme monia muitakin muistomerkkejä, joista osa on omistettu jo edesmenneille ja osa edelleen eläville ihmisille. Ajattelin koostaa niistä ihan oman kirjoituksen kuvien kera.


Chuck Berry siis oli vielä viime kesänä hyvinkin elossa. Hänellä on sekä patsas että tähti Missourin osavaltion Saint Louisissa kaupungin omalla Walk of Famella Delmar Boulevardilla. Katu löytyy hieman varsinaisen keskustan ulkopuolelta Loopin alueelta, jossa on paljon illanviettopaikkoja.


Lukuisilla muillakin kaupungin sankareilla on oma tähtensä Walk of Famella, mm. Tina Turnerilla.


Ehkäpä tunnetuin muistomerkki osui kohdalle Tennesseen osavaltion Memphisissä, jossa kävimme moikkaamassa Elvistä hänen kotitalossaan Gracelandissa. Elvis on haudattuna yhdessä vanhempiensa ja mummonsa kanssa talon puutarhaan.


Blueslegenda B.B. Kingillä ei virallista hautamuistomerkkiä vielä ole, mutta sellaisena toimikoon hänen nimikkomuseonsa B.B. King Museum Mississippin osalvaltion Indianolan pikkukaupungissa. Herra on haudattu museon alueelle.


Yksi koskettavimmista muistomerkeistä sijaitsi Oklahoma Cityssä. Kyseessä on vuoden 1995 pommi-iskun muistomerkki. Muistomerkki koostuu useasta osasta sekä museosta. Hienoin osa muistomerkkiä on nurmikenttä, jossa on 168 tyhjää tuolia, yksi kutakin iskun urhia kohti. 19 tuoleista on pienempiä kuin muut. Ne kuuluvat lapsille, jotka kuolivat kohteena olleessa liittovaltion virastotalossa sijainneessa päiväkodissa. Hämärän tullen tuolien alla olevat valot sytytetään ja ne valaisevat koko kentän.


Navajointiaanien puoliautonomisen alueen pääkaupungissa Window Rockissa kävimme tutustumassa kaupungille nimensä antaneeseen kallioon, jossa on iso reikä. Kallion läheltä löytyi toisessa maailmansodassa palvelleiden navajojen muistomerkki. Navajot toimivat lähinnä viestinvälitystehtävissä.

Muiden heimojen intiaaneja oli toiminut vastaavissa tehtävissä jo ensimmäisessä maailmansodassa. Intiaanien kielet poikkeavat mutkikkaan kielioppinsa ja sanastonsa puolesta muista kielistä niin merkittävästi, että tärkeiden viestien välittäminen niitä käyttäen toimi mitä mainioimpana salauksena. Esimerkiksi navajojen kieltä ymmärsi arvioiden mukaan toisen maailmansodan syttyessä vain noin 30 heimoon kuulumatonta ihmistä.


Kaliforniassa vierailimme joiden viihdetaiteilijoiden muistomerkeillä. Palm Springsistä matkaa jatkaessamme kävimme viereisen Cathedral Cityn kaupungin hautausmaalla vilkaisemassa Frank Sinatran hautaa. Vaatimaton laatta olisi jäänyt löytymättä isolta hautausmaalta, jos netistä ei olisi löytynyt kohtalaisen helppoja koordinaatteja.


Apuja saimme myös Ramonesin poikien hautojen etsinnässä. Hollywood Forever Cemeteryn portin pielessä sijaitsee kukkakauppa, josta voi ostaa hautausmaan kartan. Karttaan on merkitty hautausmaan tunnetuimmat asukit. Ramonesin pojista hautausmaalta löytyvät Johnny ja Dee Dee. Ensin mainitun hauta on helppo löytää, sillä muistomerkkiä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua vaatimattomaksi. Dee Dee sen sijaan vaatii vähän etsimistä. Kiiltävä musta hautakivi on kohtalaisen huomaamaton ja siinä lukee isolla herran virallinen nimi Douglas Glenn Colvin ja taiteilijanimi vasta kiven alareunassa.


Hollywoodista löytyy toki paljon muunkinlaisia muistomerkkejä, kuten niin elävien kuin kuolleidenkin suuruuksien tähtiä Hollywood Walk of Famelta. Suurin turistikeskittymä tähtiä bongailemassa näytti muuten olevan kadun pohjoispuolella Highland Avenuen ja Orange Driven välisellä alueella. Jos väenpaljous ei viehätä, voi omia etsintöjään suorittaa tämän alueen ulkopuolella. Jo pelkkä kadun eteläpuolelle siirtyminen auttaa.

Tuossa alla on vielä kartta, johon olen merkinnyt tässä kirjoituksessa mainitut paikat.
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...